Joulukalenteri: 24.12

Ilahduttavaa on viettää Joulua perheen kesken!

Hyvää Joulua kaikille <3

Joulukalenteri: 23.12

Tänään ilahduttavaa on jouluvalmistelut. Vaikka yöunet ovatkin jääneet vähille ja väsyttää, niin silti on mukavaa valmistella joulua, leipoa ja paketoida lahjoja. Toin Englannista mukanani muutamia englantilaisia joulujuttuja ja jotenkin se tuntuu pehmittävän sitä ajatusta, että on nyt poissa sieltä englannin kodista.

Joulukalenteri: 22.12

Ilahduttavaa on ollut nähdä kaikkia ihania ystäviä (sis. kuvien puput) tänään ja eilenkin. Se tunne kun mikään ei ole muuttunut, vaan voimme samanlailla istua kahvikupposella, vaikka 3 kuukautta onkin kulunut viime näkemisestä...

Joulukalenteri: 21.12

Vaikka Chesteriin onkin jo vähän ikävä, niin tänään oli ilahduttavaa tulla pitkästä aikaa Jyväskylään <3

Kuva lainattutäältä.

Joulukalenteri 20.12

Ilahduttavaa, että heräsin tänään puoli 8, eli Englannin aikaan puoli 6. Yhdeltä olin jo käynyt äidin kanssa mm. joulukuusiostoksilla ja kahvittelemassa. Huippua, kun ensimmäinen Suomi-päivä ei mennytkään nukkumiseen vaan monien kivojen asioiden tekemiseen. No ehkä ilta ei päättynyt ihan niin mahtavasti, kun jäätiin pariksi tunniksi lukkojen taakse, mutta jospa yöuni hoitaisi senkin harmituksen pois...

Kuva: We heart it.

Joulukalenteri: 19.12

Jos kaikki menee hyvin ja suunnitelmien mukaan, niin tänään 17.05 laskeudutaan Suomeen.
Ilahduttaako muitakin, kuin minua?

Kuva: We heart it.

Joulukalenteri: 18.12

Taisi olla eilen, kun viimeiset kämppikset lähti, niin ajattelin miksi ihmeessä en ostanut lentoja perjantailla tai lauantaille. Lentoja varatessa ajattelin jättäväni viikonlopun jouluostoksille ja koulutöille. No jouluostokset oli oikeastaan jo tehty ennen viikonloppua ja essee ei ole edennyt kuin otsikon ja pienen suunnitelman verran eteenpäin. Silti koko viikonloppu on ollut kerrassaan ilahduttava. Olen viettänyt niin monta ihanaa ja ilahduttavaa hetkeä täällä ystävieni kanssa. Tänään kävimme ensin suomityttöjen kanssa yliopiston kirjastossa tekemässä check in:in huomiselle ja sittemmin joukkoomme liittyi Michael vuoden viimeisille teekutsuille. Löysin viimeisellä kauppareissullani DIY (Tee se itse) piparinkoristelupakkauksen ja niinpä tänään teen(tai kahvin)juonnin ohessa koristelimme joulukuusipiparit. Huippua! Michaelilta saimme kaikki Kinder-munat, joka on kuulema hyvin saksalainen (tai ainakin heidän perheessä tavallinen) pieni joululahja. Suomessa Kinder-munat kuuluvat pääsiäiseen, mutta on hauskaa oppia uusista ja erilaisista perinteistä. Näin illalla olen nauttinut rauhassa päivälliseni yksinäisyydessä ja nyt täytyisi kai pakkaushommiin ruveta. Kunhan maltan, pitäisi käydä viemässä ainakin tietokone vielä Laurenin luo säilöön loman ajaksi. Mutta yksin talossa ja vielä ilman tietokonetta, apuuva!

Kuva eiliseltä maailmanpyöräkierrokselta.

Joulukalenteri: 17.12

Suomeen lähtö lähenee! Tämä päivä meni lähinnä ystävien kanssa touhutessa. Aamulla kävin auttamassa Liseä tuomaan tavaransa minun luo, koska hän joutui luopumaan asunnostaa tänään ja lähtee Ranskaan vasta huomenna. Sitten hyvästelin kaksi viimeistä kämppistäni ja vietin aikaa Lindan kanssa rupatellen. Illalla lähdimme Julian, Laurenin ja hänen poikaystävän kanssaan testaamaan Chesterin maailmanpyörä ja iso liukumäki. Iso liukumäki on vieläkin pystyssä, vaikka kokeilimmekin sitä kaikki kolme tyttöä perätysten. Nyt Lise tuli yöpymään luokseni, joten yksin ei ole vielä tarvinnut olla, vaikka talossa nyt olenkin yksin. Viimeisen yön joudun kylläkin olemaan aivan yksin ja kieltämättä hieman jännittää se. Superilahduttava asia tänään oli Laurenilta saatu joululahjamuki! En odottanut mitään lahjaa edes, koska emme ole tunteneet kovinkaan kauaa vielä. Mutta melko nappiin osui lahja :)

Joulukalenteri: 16.12

Heräsin aamulla viestiin, jossa ilmoitettiin täällä satavan lunta. No se lumisade ei ihan vielä vakuuttanut, mutta kun kämppisten kanssa tarpeeksi kauan tuijotettiin sankkaa vesisadetta ikkunasta, se muuttuikin lumeksi. Hullu suomalainen vaihtoi tossut kenkiin ja juoksi ulos yöpuvussa kokemaan ensilumen. Ai että onko ilahduttavaa! Toivotaan vain, ettei lunta sada liikaa niin että se vaikuttaisi lentoliikenteeseen...

Joulukalenteri: 15.12

Tänään mua on ilahduttanut kauheasti kaikki pienet suomijutut. Luentomateriaaleissa huomasin lähdeviitteessä liudan suomenkielisiä sukunimiä. Ihan intopinkeenä sitten lueskelin, että lähteissä tosiaan oli suomalaistekijöiden kirja.

Lyhyehköltä luennolta jatkoin matkaani erääseen liikkeeseen hakemaan tilamaani joululahjaa. Kun tavasin kassalla sukunimeni, niin takanani oleva vanhempi mies kääntyi kysymään olenko suomalainen. Olin tietysti ihan hämilläni ja vastasin olevani. Hän sanoi sujuvasti "huomenta!" ja kyselin sitten hiukan, miten hän voi osata suomea. Kuulema ollut tekemissä Lapista kertovan museon kanssa. Ihan tarkkaan en tarinaa käsittänyt, kun yritin kuunnella kassaneitiä samaan aikaan.

Oikeastaan jo pari viikkoa ilahduttanut suomijuttu on Iittalan taika-astiat erään kokkikaupan ikkunassa. Kyseinen kokki- tai keittiötarvikekauppa on sama, kuin mikä oli Marlow'ssa ollessani siellä au pairina. Tänne kauppa avattiin pari viikkoa tulomme jälkeen. Kauppa on kahtena päivänä viikossa koulumatkani varrella ja ne astiat saavat aina pienen hymyn huulille. He kai ajattelevat täällä ne jouluisiksi, kun kerran ovat jouluiseen ikkunasomistukseen päätyneet. Kyseisessä kaupassa muuten myydään myös muumimukeja, mutta hurjaan n.20e kappalehintaan.

Päivän ilahduttajiksi päätyi myös taivaalla paistanut aurinko, sekä kämppikseltä joululahjaksi saatu nalle (kuvassa).

Huomaa myös tänään postattu toinen kirjoitus...

Ajatuskaatopaikka

Luin joskus jostain blogista, kyseisen blogin olevan kirjoittajansa ajatuskaatopaikka. No, tämä postaus saakoon toimia minun ajatuskaatopaikkanani.

Palautin tänään viimeisen ennen joulua palautettavan koulutyön ja huomenna on edessä enää 1,5h kestävä englannin tunti. Kauhoin tänään kuitenkin kirjastosta mukaani kirjoja, jotta saisin työstettyä sitä ihanaa 3000 sanan esseetä viikonloppuna. Sen palautus on 10.1. eli juuri takaisin paluuni jälkeen. Tuota viimeistä tehtävää tehtäessä venyi aamu neljään, joten nyt pikkuisen väsyttää. Siltikin tekisi mieli aloittaa heti tuo uusi essee, kun on vielä jotenkin vauhti päällä.

Kuten aiemmin kerroin, englannin tunneilla on kuultu esitelmiä jos mistäkin aiheesta. Viime perjantaina yksi ranskalaistyttö piti esitelmän kulttuurishokista vaihto-oppilaan näkökulmasta. Esitelmässä tuli esille tärkeä pointti, mikä on täysin totta. Nimittäin kulttuurishokki on voimakkaampi palatessa takaisin kotimaahan. Tätä on ehkä vaikea ymmärtää, mutta minulla ainakin on melko ristiriitaiset tunteet Suomeen tulosta. Samaan aikaan on ikävä ihmisiä, suomijuttuja, lunta yms., mutta samalla tuntuu hurjalta lähteä täältä kodistaan pois melkein kolmeksi viikoksi. Täällä on oma huone, omat tavarat ja tutut rutiinit jo.

Kun tulen Suomeen, yhtäkkiä kaikki ympärillä puhuukin suomea, maisemat on erilaiset, eikä ole omaa kotia tai huonetta. Kukaan ei kutsu minua kaupan kassalla nimillä "darling" tai "love". Täällä on myös tottunut olemaan niin paljon tekemissä ihmisten kanssa, että Suomessa varmaan tuntuu orvolta olla hetkikin yksin. Se, että asuu viiden ihmisen kanssa takaa sen, että joka päivä sinulta kysytään vähintään kymmenen kertaa "mitä kuuluu" jo pelkästään oman talon sisällä. Vaikka joskus tuntuukin ärsyttävältä ne ainaiset mitä kuuluu/onko kaikki hyvin -kysymykset, niin tiedän että niitä tulen siltikin Suomessa kaipaamaan.

Vaikka kahden tunnin aikaero kuulostaa pieneltä, niin kyllä se jonkin verran vaikuttaa ainakin minuun. Nimittäin jos täällä menisin klo 12 nukkumaan, niin sehän on Suomessa kello kaksi silloin. Ja jos heräisin kymmeneltä, niin Suomessa heräisin klo 12. Taitaapa siellä olla melko paljon pimeämpääkin, kuin täällä? Sekin varmaan sekoittaa pakkaa vielä vähän lisää.

En tarkoita tällä, että haluaisin asioiden olevan samanlailla molemmissa maissa, mutta odotan pienen pientä ymmärrystä siihen, jos ikävöin siellä Suomessa tänne takaisin.

Olen myös viime päivinä miettinyt, olenko muuttunut tässä kolmessa kuukaudessa? Kun tulin tänne, sanoin juovani vain kahvia, en lainkaan teetä. Vaan mites on käynyt. Kahvi on edelleenkin voittamaton, mutta pikakahviin kohta kyllästyneenä on alkanut erilaiset teetkin kelvata. En myöskään ottanut hametyttönä Suomesta yhtään housuja (ulkoilu- ja urheiluhousujen lisäksi) mukaan, koska sanoin tykkääväni pitää vain hameita. Kas kummaa, kun täällä oli aivan pakko saada mustat farkut hankittua ja niistä on tullut aika lempparit. Olen myös oppinut tiskaamaan tiskit ajallaan. Kuuden hengen taloudessa kun ei voi kasvattaa tiskivuorta ja toisekseen kahdella lautasella, kahdella lasilla, yhdellä kulholla ja neljällä mukilla ei kovin vuorta kasvatella.

Olen täällä huomannut tykkääväni myös sellaisista joululauluista, jossa kuoro laulaa korkealta ja kovaa. Siis sellaisista, mitä täällä kuulee paljon niiden markettihumppien lisäksi. En tiedä johtuuko tämä mielipidemuutos siitä, kun pääsin niitä itse laulamaan kuoron kanssa yliopiston carol serviceen, mutta ne varmaankin jää muistoiksi myös tästä vuodesta.

Omasta mielestäni koen muuttuneeni ehkä avoimemmaksi. Aluksi vaikutin varmaan kauhean epäsosiaaliselta ja kylmältä ihmiseltä, koska me suomalaiset vaan olemme vähän ujoja ja hiljaisia muiden näkökulmasta. Olen yrittänyt selittää ihmisille täällä, miten Suomessa minua pidettäisiin melkein pimahtaneena jos kävelisin Suomessa suupielet korvissa. Täällä samassa tilanteessa ihmiset hymyilevät (tuntemattomatkin!) takaisin tai ajattelevat minun vain olevan onnellinen. On ollut lähes pakko opetella olemaan muutenkin avoimempi ihan tunteistaan ja ajatuksistaankin.

Niin ja onhan tuo tukkakin kasvanut jonkin verran ja jotain muuta pientä muutosta, mutta eiköhän minut silti samaksi henkilöksi tunnista :)

Joulukalenteri: 14.12

Hyvä ruoka, parempi mieli.
Näitä jo kohta kuuluisia viimeisiä koulutehtäviä vääntäessä, on hyvä ruoka erityisen tärkeää. Pieni herkuttelu ja kahvikupponen tietokoneen vieressä saa kummasti työskentelystä edes hieman ilahduttavampaa.

Kuva: We heart it.

Joulukalenteri: 13.12

Sain juuri valmiiksi draamaopintojeni esseen, jonka takia kaikki on ollut viime päivinä tyhmää ja ärsyttävää. Sekös jos mikä siis ilahduttaa, että se on nyt tehty! Essee ei siis sinänsä ollut pitkä, mutta tehtävänanto oli todella epäselvä ja vaadittuja lainauksien käyttöä oli mahdotonta lisätä tekstiin välttämättä niiden irrallisuutta. Nyt peukut pystyyn, että tulisi vaadittavat 40 pistettä ja essee menisi läpi!

Kuvan lainasin törkeästi draamaopintojen nettisivuilta. Se on otettu draamaopintojen orientaatiosta ja jossain tuolla sanomalehtilumen seassa olen minäkin.

Joulukalenteri: 12.12

Tänään päiväni ei alkanut hyvin ja kaikki tuntui menevän päin honkia. Oli vaikea löytää mistään mitään hyvää. Jossain vaiheessa soi kuitenkin puhelin ja pyydettiin naapuriin kahville. Siellä sitten odottikin kahvipöytä koreana joululahjan kera. Puhelin soi toisenkin kerran ja tällä kertaa haluttiin tulla meille kyläilemään. Mukana tuotiin suklaakaupan suklaita ja suklaiden seuraksi sulatettiin pakastimesta itseleivottuja karjalanpiirakoita. Vaikka mieli on vähän matala vieläkin, niin on ilahduttavaa saada tällaisia puhelinsoittoja!

ps. Hyvää 24v. synttäriä tiedät kyllä kuka <3

(Kuva kansainvälisestä karjalanpiirakoiden leivonta-illastamme)

Joulukalenteri: 11.12

Takana on mahtava viikonloppu, mutta on ilahduttavaa olla taas kotona. Seuraavan kerran jos sanotaan, että ottakaa lämpöisiä vaatteita mukaan, se tarkoittaa myös sitä. Jotenkin ajattelin että suomalaisena pärjään kyllä ihan normaaleilla vaatteilla sisätiloissa. Pakkauslistassa luki myös makuupussi tai lakanat ja makuupussittomana otin tietysti lakanat mukaan. Viikonloppupaikassamme nimittäin oli semmoiset huovat peitoiksi ja makuupussilliset nukkuivat sekä makuupussilla, että huovalla. Ensimmäisen yön aikana heräsin valehtelematta 10 kertaa siihen, että tärisin kylmyydestä. Ja päällä minulla oli pari vaatekertaa, pipo ja hanskat.

Aamulla juttelin Laurenin (britti) kanssa siitä, miten Suomessa ei ikinä ole sisällä noin kylmä. Laurenin mielestä britit vaan tykkää säästää energiaa. Minun mielestä kylläkin Suomessa osataan vaan rakentaa talot lämpöisemmiksi. Jälkimmäiseksi yöksi sain onneksi makuupussin lainaksi ja nukuin kylmää nenänpäätä huolimatta oikein lämpöisesti ja makoisasti. Mutta oma koti kullan kallis (ja lämmin!)

Kuva: We heart it.

Joulukalenteri: 10.12

Tätä on vaikea uskoa, mutta olen jo aloittanut tavaroiden pakkaamisen Suomi-reissua varten. No myönnetään, että laukussa on tällä hetkellä vain ne tavarat, joita en täällä enää tarvitse, sekä joululahjat. Kokonaisuudessaan laukun pakkaaminen on tällä hetkellä kuitenkin ilahduttavaa. Ei tarvitse miettiä pahemmin, josko unohtaa jotain tärkeää, kun Suomessa on omaisuudestani suurin osa. Vaatteitakaan ei tarvitse paljoa pakkailla mukaan, kun niitäkin sieltä löytyy. Tärkeintä on siis vain passi ja matkaliput, eikös vain?

Kuva otettu Manchesterin Art Galleriassa

Ps. Tämä on ajastettu postaus, sillä kirjoittaja huitelee "Weekend Away":llä!

Joulukalenteri: 9.12

Viikkojen panikointi on nyt ohi ja esitelmä takana. Tänään aloitin siis aamuni pitämällä esitelmän englannin kurssilla. Aiheeni oli omista opinnoistani, eli Reggio Emilia -pedagogiikka. Voin kertoa, että jännitti puhua siellä luokan edessä ihan kauheasti ja jopa niin paljon, että unohdin alun lämmittelykysymykset. Ei siinä mitään vahinkoa onneksi käynyt, mutta ehkä kysymyksillä olisi vanginnut paremmin kuulijoiden mielenkiinnon.

Ilahduttavaa on se, että se on vihdoin ohi!

Enää täytyy täydentää 600 sanan videoanalyysi-esseetä ja kasata englannin portfolio. Sitten koittaisi Suomi-loma! 3000 sanan essee kyllä piilottelee siellä taustalla, koska sen palautus on vain hieman tänne paluuni jälkeen. Ehkä on pakko kuitenkin myöntää, että jotain joutuu Suomessakin opintojen eteen tekemään, vaikkei millään tahtoisi.

Kuva: We heart it.

Joulukalenteri: 8.12

Niin kuin Jyväskylässäkin, täälläkin pyörii keskustassa feissareita. Olen parin kanssa jutellut jo pitkät tovit ja aina he joutuvat pettymään lopulta siihen, ettei minulla on paikallista pankkitiliä. Tänään olin menossa kahvittelemaan ja en millään olisi jaksanut pysähtyä juttelemaan feissarille taas. No niiden ohi kun ei kehtaa vaan pokkana kävellä, niin keskustelu meni sitten suunnilleen näin (suomennettu vapaasti):
Minä: Mulla ei ole englantilaista pankkitiliä!
Feissari: Ai! Mistä sä olet kotoisin?
Minä: Suomesta
Feissari: Ai, wau! Miten sanotaan "hi" suomeksi?
Minä: No, sä voit sanoa "moi".
Feissari: Aijaa, "moi". No miten sanotaan "kaunis nainen" suomeksi?
Minä: "Kaunis nainen"
Feissari: Okei,siis mau kaunis nainen! Mä aion käyttää tätä tulevaisuudessa!Kiitos sulle ja hyvää päivänjatkoa!
Minä: Se on tosi kiva, samoin, heippa! (ja poistuin hihitellen)

Moi:sta tuli siis mau!

Tämän tarinan pointtina kuitenkin on, että feissari oli tänään minua ilahduttanut asia. Vaikka ne kuinka tuntuisi rasittavilta, niin täällä niiden kanssa voi käydä hauskoja keskusteluita. Ja eihän tuolle mau:lle voinut muutakuin nauraa!

Kuva: We heart it.

Joulukalenteri: 7.12

Vaikka pari viikkoa sitten mulla meinasi totaalisesti mennä hermo mun brittikämppiksiin ja välillä mietin miten kestän niiden "teinielämää", niin onhan ne silti ihania! Olen harjoitellut perjantaina edessä olevaa englannin esitelmää ja tänään istutin brittikämppikseni keittiön penkeille korjaamaan mun ääntämisvirheitä. Juttu meni mielenkiintoiseksi siinä vaiheessa, kun he keskenään rupesivat väittelemään miten jotkut sanat kuuluisi ääntää. Ei ne natiivitkaan siis osaa täydellisesti...

Ihana Amy kuitenkin teki mun kompastussanoille muistilaput, joihin kirjoitti myös sanat niin, kuin ne äännetään. Sain sitten läksyksi treenata niitä lapuilta ja huomenna sitten uudestaan esitelmäharjoitusta! Ilahduttavaa on siis omistaa kivat kämppikset, jotka tekevät kaikkensa saadakseen minut oppimaan englantia ja ääntämään täydellisesti.

Joulukalenteri: 6.12

Tänään ilahdutti kovasti Suomen itsenäisyyspäivä ja etenkin se miten sitä vietimme. Julia ja Linda tulivat minun luokseni meidän Linnanjuhlakatsomoon. Minä keitin lohikeittoa, Linda toi jälkiuunileipää (pakkasestaan) ja Julia hapankorppuja ja salmiakkia. Aivan luksusta siis koko ilta!

Joulukalenteri: 5.12

Tänään ja viime päivinä, minua on suuresti ilahduttanut ystävät. Olen tajunnut kuinka ihania ihmisiä olen tavannut täällä ja kuinka ihania ihmisiä puolestaan odottelee siellä Suomessa. Olette tärkeitä kaikki<3

Kuva: We heart it.

Joulukalenteri: 4.12

Melkein meinasi unohtua tämän päivän kalenteriluukku. Tänään muistellaan vielä eilistä reissua eilisellä Starbucks-kuvalla. Starbucks ilahduttaa aina! Etenkin se ilahduttaa aina, että Starbucks on parin korttelin päässä ja kaksi kertaa viikossa koulumatkan varrella.

Joulukalenteri: 3.12

Tänään matka kulki Manchesteriin ja takaisin, junalla tietenkin. Mikäs junalipussa sitten ilahduttaa? No tuo nuotinmuotoinen reikä! Täällä leimaamisen sijaan liput rei'itetään, mutta yleensä ihan perus pyöreällä kuviolla. Tänään lippuun kuitenkin ilmestyi söpö nuotti :)

Liikkeellä olin tänään kolmen ranskalaistytön kanssa (Lise, Camille, Julie) ja aika montaa kertaa sain muistuttaa siitä, että mikäs se tänään käytettävä kieli olikaan?
Manchesterissä kävimme Manchester Art -galleriassa (joka reissun pakollinen museokäynti :D), syömässä, sekä joulumarkkinoilla. Joulumarkkinan osia oli pitkin kaupunkia, mutta yhdellä aukiolla oli sitten isompi alue niitä kojuja. Eri maille löytyi oma osionsa, oli Saksaa, Itävaltaa, Espanjaa jne. Kojuissa myytin lähinnä ruokaa ja juomaa, sekä kaikenlaisia käsitöitä ja koristeita.

Sää ei kyllä ihan suosinut, sillä tuli päivän mittaan pahimpia sadekuuroja, mitä olen täällä nähnyt. Kerran sade muuttuikin raekuuroksi ja huusi tytöille "GAP" ja juostiin kaikki äkkiä kyseiseen vaatekauppaan. Vielä kun käveltiin junalle päin takaisin ja oltiin muutenkin tarpeeksi märkiä ja viluisia, niin eikös bussi kivasti roiskuttanut meidän päälle lammikollisen kuravettä. Niin ja myöhästyttiin minuutilla meidän junasta, mutta onneksi seuraava lähti puolen tunnin päästä.

Joulukalenteri: 2.12

Tänään minua on ilahduttanut meidän jouluteemainen "family dinner". Koska PeiJie lähtee jo huomenna joululomaksi Malesiaan, pidimme "pikkujoulut" ennakkoon. Tytöt olivat koristelleet koko keittiön ja portaikon jouluiseksi kun tulin kotiin. Ruokailumme alkoi "crackereillä", jotka vedettiin rikki ja sisältä paljastui paperikruunu, vitsi ja pieni yllätys. Paperikruunut päähän ja sitten kohti pääruokaa. Tarjolla oli tuorejuustolla täytettyä broileria pekoniin käärittynä, perunamuussia, parsakaalia, porkkanaa ja herneitä. Jälkiruoaksi omenapaistosta ja lämmintä vaniljakastiketta.

Joulukalenteri: 1.12

Sain tänään idean omasta blogijoulukalenterista. Jokaisesta luukusta avautuu minua ilahduttanut asia. Ja näin se alkaa!



Tänään minua on ilahduttanut joulukalenteri. Omani ei ole suklainen, vaan perinteinen luukkukalenteri. Vaikka kalenteri onkin ollut jo viikon esillä, oli se silti vain kivaa nähdä, minkälainen kuva sieltä paljastuu. Kuten kuvasta näkee, luukusta tuli kuusi kera ihmisten.

Monday's child is fair of face

Tällä viikolla minulla alkoi todellinen opiskelija-arki. Tunteja oli nimittäin 4 päivänä viikossa ja sen päälle vielä harrastukset, sekä itsenäinen opiskelu.

Torstaina alkoi uusi kurssi, joka on toisen vuoden kurssi. Kauheasti tietenkin jännitti taas tavata uusi opiskeluryhmä ja etenkin noin toisen vuoden opiskelijoita. Päivän jälkeen olin kuitenkin iloinen siitä, että opiskelijat tuntuivat kypsemmiltä ja että minut otettiin huomioon vaihtarina. Olen kuullut muilta vaihtareilta, että heidän tunneillaan opettajat pitävät huolen että vaihtarit pysyvät mukana opetuksessa ja ymmärtävät opetuksen, mutta minä en ole aiemmin täällä tätä kokenut. En siis halua mitään erityiskohtelua tai pitää joka kurssin alussa extemporee esitelmiä Suomesta, mutta en kuitenkaan haluaisi olla täysin massan keskelle unohdettu. Torstain kurssilla esimerkiksi tuli puheeksi otsikossa vilahtava runo siitä, minä viikonpäivänä on syntynyt. Opettaja kysyi heti minulta tiedänkö sen ja kun en tiennyt, hän kertoi koko runon. Hän kysyi vielä perään, minä viikonpäivänä minä olen syntynyt. Muutenkin huomasin, että hän kiinnitti huomiota kertomalla lyhennetyt nimet myös kokonaisina ja selittämällä mitä ne tarkoittaa. Uskon, että tulen siis viihtymään oikein hyvin tuolla kurssilla.

Opiskelija-arki jatkuu myös viikonloppuna, sillä video-analyysi/essee täytyisi naputella, sekä myöskin ensi perjantain englannintunnin esitelmä...

Joulun toivelista

Lämpöistä tunnelmaa, rakkaita ihmisiä, kahvihetkiä, lunta, sauna, kynttilöitä ja villasukkaoleilua.

Kuvat: We heart it

Luovuttajafiilis

Joskus on niitä päiviä, kun yksinkertaisesti iskee luovuttajafiilis. 10min. englannin esitelmä, englannin portfolio, 600 sanan essee, 3000 sanan essee ja 4000 sanan essee (joka kylläkin vasta joulu jälkeen). Miten niistä kaikista muka voi hengissä selvitä?

Pari viimestä päivää olen tehokkaasti lusmunnut kotona puolikuntoisuuden varjolla. Liekö se fresher's flu koittaa minuakin tavoitella, tai sitten muuten vain olo on ollut kuumeinen ja höntti. Siis oppitunteja minulla oli vain maanantaina ja tänään, eli perjantaina.

Saimme tänään takaisin viime viikolla palautetut commentary-tehtävät. Läpi pääsin, mutta olisi voinut mennä paremminkin. Puuttui kai liikaa artikkeleita, joten ajattelin opetella artikkelien käyttöä myös suomenkielessä. Minulla on a laptop ja olen the yliopistossa. Käviskö? Välillä kielen oppiminen tuntuu vaan niin epäreilulta. Artikkelit ovat niille helppoja, joilla on äidinkielessäänkin sellaisia. Ranskalaiset ja espanjalaiset taas osaavat liudan englanninsanoja luonnostaan, koska heidän kielessään on samat sanat, ehkä yhden kirjaimen erolla. Okei, heille ääntäminen tuntuu olevan vaikeampaa, mutta ainakin heillä on sanoja mitä yrittää ääntää. Ja epäreilulta tuntuu sekin, että olen samalla tasolla niiden kanssa, jotka opiskelevat englantia pääaineenaan. Vaikka taso 1. olisikin olemassa, olisin sellä ainoa ei-espanjalainen ja oppimiseni voisi jäädä siksi heikolle tasolle.

No, jos tehtävästä saatu palaute ei lannistanut tarpeeksi, niin sen hoiti puolestaan kirjasto. Aiemmin olen rakastanut kirjastoja ja nuorempana viettänyt niissä paljonkin aikaa, mutta yliopistokirjastot nostaa ihon melkein kananlihalle. Ensimmäisen yliopistovuoden aikana menin kirjastoon siinä vaiheessa, kun sinne oikeasti oli PAKKO mennä. Ja eka ärsytti niin kauheasti, kun joka kerta täytyi pyytää apua kirjan etsintään ja ne lainausautomaatitkin tuntui nielevän purematta. Kaiken lisäksi huomasin alkusyksystä, että lainausautomaatitkin olivat vaihtuneet kesän aikana. Apuuva.

Tähän saakka olen täällä käyttänyt vain kasvatustieteiden kirjastoa, mutta nyt sitte tuli tarve mennä pääkirjastolle. Olen siellä pari kertaa käynyt tulostamassa papereita, mutta en ole sen tarkemmin katsonut ympärilleni. Tänään sitten marssin kirjastoon aikeenani lainata kirjoja ja ensimmäinen kysymys oli: "missäs ne kirjat sitten on?". Koin sen liian noloksi kysymykseksi infopisteelle, joten soitin Lindalle ja sain reittiohjeet. Sitten alkoikin oikean hyllyn metsästys. Tietysti minun kirjat sattuivat olemaan juuri niissä koko kirjaston kymmenessä elektronisessa hyllyssä, joiden pitäis siirtyä nappia painamalla. Luin ohjeet ehkä sataan kertaan ja yritin siirrellä hyllyjä niistä nappuloista, mutta sain aikaan vain errormaista piipitystä. Jäi sitten kirjat kirjastoon ja minä lähdin kotiin kahville.

Dublinin matkakertomus

3-6.11.2011 Nautimme siis Dublinista 9 tytön voimin. Mukana meitä oli 3 saksalaista, 3 espanjalaista, ranskalainen ja 2 suomalaista. Lensimme Liverpoolista-Dubliniin Ryanairin siivin ja majoituimme Dublinin keskustassa sijaitsevassa Ashfield Housessa. Lennot maksoivat n.50 puntaa ees-takaisin ja tulivat näin halvemmaksi kuin ekologisempi juna+lautta vaihtoehto. Matkustimme pelkillä käsimatkatavaroilla, mikä tuntui ensikertalaisena kovin hankalalta, muttei 4 päivän reissulle kannattanut maksaa 20 puntaa ruumaan menevästä laukusta. Majoitus maksoi n.40e kolmelta yötä, sisältäen aamupalan ja varausmaksun. Niin ja Irlannissa tosiaan on eurot käytössä, mikä oli melkoinen järkytys juuri puntiin taas tottuneena. Saapuessamme Dublinin lentokentälle meitä suomalaisia nauratti tuo Daa melkoisesti. Kuka vielä muistaa "hei daa"-ilmaisun?

Lentokentältä keskustaan kulkee nopeudeltaan ja hinnaltaan kolmia erilaisia busseja ja me valitsimme sen hitaimman ja halvimman (2,3e). Bussipysäkiltä saa lipun ostettua euroilla (jopa isoilla seteleillä) automaatista, mutta bussissa täytyy maksaa tasan tasarahalla. Matka taisi kestää ainakin tunnin, koska bussipysäkkejä tuntui olevan 10 metrin välein. Saimmehan ainakin nauttia maisemista bussin yläkerrasta.

Hostellille päästyämme asettauduimme huoneeseen ja lähdimme samantien etsimään ruokapaikkaa. Päädyimme lopulta hyvin "Irlantimaiseen" ja opiskelijahintaiseen McDonalsiin. Mahat täynnä teimme vielä pienen kävelykierroksen Tempel Barin alueelle ja jatkoimme Tescon (se on siis ruokakauppaketju) kautta nukkumaan. Majoituimme 6 hengen huoneissa, joten meidän huoneessa oli myös 3 muuta ihmistä. Ensimmäinen yö jäi vähälle nukkumiselle, kun huoneen 2 tyttöä tulivat myöhään sisälle, samoin kolmas tyttö. Tämä kolmas sitten heräsi anivarhaisella lähteäkseen lentokentälle ja joka ikinen kerta räpsäytti täydet valot päälle. Ei ne valot niinkään häirinnyt, mutta voin kertoa että se alasänkykin heiluu, jos siellä yläsängyssä pukee vaatteet päälle. ..



Toisena päivänämme osa porukasta lähti aikaisin aamulla St. Stephens Greeniin (puisto) ja Crafton streetille (ostoskatu), mutta minä ja Lise (ranskalainen) nukuimme hieman pidempään ja söimme rauhassa aamupalaa. Klo11 sitten tapasimme kaikki kävelykierroksella, jonka saimme hostellin kautta ilmaseksi. Kävelykierros kesti 3-4h ja kuulimme paaaljon tarinoita kaupungista, sekä sen historiasta. Kävelyn välissä oli muuten pieni tauko, jolloin kävimme nappaamassa kahvit lämmikkeeksi. Ilma nimittäin oli melkoisen kolea ja tuulinen, vaikka auringonsäteet olivatkin lämpöisiä.

Kierroksen jälkeen kaikki muut tytöt lähtivät Guinness storehouseen tutkimaan sen valmistusmenetelmiä yms. Minua ei kiinnostanut maksaa 14e sen tutkimisesta sekä Guinnesstuopista josta en tykkäisi, joten lähdin yksin seikkailemaan. Ensin kiertelin St.Stephen's Greenissä ihastelemassa syksyn värejä, josta jatkoin Crafton Streetille, eli ostoskadulle. Kävin siis niissä paikoissa, missä tytöt kävi aamusella ennen kävelykierrosta. Ostoskadulle en mennyt ostosmielessä, vaan lähinnä katselemaan ja kummastelemaan. Paljon kun ei ostoksia saanut käsimatkatavaroihin mahdutettua. Etsin kuitenkin käsiini musiikkiliikkeen (ostoskadun ulkopuolelta lopulta) ja ostin irlantilaisen tinapillin, kuten olin suunnitellutkin. Tiedän että niitä saa suomestakin ja tuosta lähimusiikkiliikkeestäkin, mutta halusin ostaa omani Irlannista. Ja omani on muuten ihan Irlannissa tehty. Jossain vaiheessa kävin haukkaamassa lounasta ja hakemassa The General Post Officesta postimerkkejä kortteihin. Postirakennus oli kooltaan aivan valtava ja kummallista ajatella sen oikeasti olevan posti.

Illemmalla tapasimme kaikki jälleen hostellissa ja kokkasimme yhdessä ruokaa.


City Hall


Dublinin linnaa ja legopalikkarakennus


Dublinia, Christ Church Cathedral, Liffey Bridge


St. Stephen's green, Hard Rock Cafe, Trinity Gollege


St. Stephen's Green

Toinen yö sujui paremmin, kun haimme hostellin aulasta ilmaiset korvatulpat. En herännyt kuin sen ainoan kerran, kuin yläsängyssäni nukkunut tyttö heräsi mennäkseen lentokentälle bongaamaan jotain euroviisutähteä.

Aamun ensimmäinen tehtävä oli metsästää Liselle uudet kengät, koska edellisille kävi hiukan huonosti reissun alussa. Löysimme siis kelpo korvikkeet ja jatkoimme tutustumaan Dubliniaan. Dublinia on siis elämyksellinen museo, joka soveltuu myös lapsille. Ensimmäisellä kerroksessa tutustuttiin Viikinkien aikaan, toisessa kerroksessa keskiajan Dubliniin ja kolmannessa sitten arkeologien työhön. Dubliniassa pääsi myös ilmaiseksi kiipeämään torniin, josta näkyi pitkälle Dublinin ylle. Dubliniin sisäänpääsy muuten maksoi opiskelijalta 4,5e.

Dubliniasta suuntasimme Hard Rock cafeeseen lounaalle Julian ja Lisen kanssa. Vaikka noita kahviloita onkin ympäri maailmaa, minä ja Lise olimme ensimmäistä kertaa moisessa. Ruoka kyllä maistui meille nälkäisille matkustajille. Seuraavaksi päätimme lähteä St. Patricks katedraaliin. Paikalle saavuttuamme huomasimme sen olevan juuri sinä päivänä yleisölle kiinni valmistujaisten takia. No suuntasimme kakkosvaihtoehtoon Christ Church katedraalin, joka oli juuri sulkeutumassa. Aukioloaikojen mukaan sulkemusaikaan oli vielä yli tunti, mutta he kuulema sulkevat jos on hiljaista. Niinpä jouduimme sitten tyytymään tuliaisshoppailuun ja palasimme hostellille syömään päivällistä/iltapala.

Illalla kävimme vielä espanjalaistyttöjen kanssa kuuntelemassa livemusiikkia!


Dubliniassa, Dublinian kartasta löytyi Suomi (jopa Jyväskylä!), maisemaa Dublinian tornista, Hard Rock Cafen lounas


Christ Church Cathedra, joku kaunis rakennus, St. Patrick's Cathedral

Viimeinen aamu alkoi aurinkoisena ja aamupalan jälkeen suuntasimme reitille Dulinin linna ja St. Patrick's. Linnalle päästyämme kello oli vajaa 11 ja linna aukesi vasta klo12. Saamiemme tietojen mukaan St. Patricks aukesi 12.30, joten päätimme ihastella linnaa vain ulkopuolelta ja kävellä ajoissa katedraaliin. St. Patricks oli tietysti kaunis, mutta hämmästyimme miten pieni se oli. Katedraali on nimittäin Irlannin isoin ja silti se oli huimasti pienempi, kuin Chesterin katedraali. Ihastelun jälken kävelimme takaisin hostellille ja otimme saksalaisten (espanjalaiset tulivat eri paluulennolla) kanssa bussin takaisin lentokentälle. Lentokentällä sitten olimme huippuajoissa ja ehdimme syödä, odotella ja istuskella.

Menomatkalla kaikki joutuivat kokeilemaan matkalaukkuaan mallilaatikkoon. Ryanairilla on käsimatkatavaroissa sekä koko, että painoraja 10kg. Laukun lisäksi ei saa olla erillistä käsilaukkua, kameraa tai edes lentokettäostoskassia. Laukku saa olla paksuudeltaan 20cm ja minun laukku on itsessään 21cm. Materiaalinsa takia sen saa kuitenkin painettua helposti sentin pienemmäksi, mutta annan olla kun sinne on tungettu hieman tuliaisia ja eräs isohko joululahja. Tulomatkalla he nimittäin pyysivät ihmisiä (ei naama, vaan laukkukertoimella) testaamaan laukkuaan siihen laatikkoon ja oli meinaan hiukan hankalaa saada se tungettua. Yritin ensin yhdellä kädellä, pitäen toisella kädellä passia ja matkalippua, mutten onnistunut. Käännyin työntekijään päin pyytääkseni häntä pitämään tavaroitani hetken. Hän kuitenkin kommentoi heti ettei se mahdu sinne ja että se olisi sitten 40e. Pitädyin kuitenkin suunnitelmassani, lykkäsin tavarani hänen käteen ja runttasin laukun sinne laatikkoon. Nätti hymy työntekijälle ja matka jatkui lentokoneeseen.

Englannin päähän saapuessa näimme upeita ilotulituksia ilmasta käsin. 5.11 nimittäin täällä vietettiin Guy Fawkes Nightia (Bonfire Night, Fireworks Night), jonka harmillisesti menetimme ollessamme Dublinissa. Ilotulitukset näyttää maasta käsin aina niin isoilta ja korkeilta, mutta ilmasta käsin ne oli aika pikkuruisia.


Dublinin linna, St. Patrick's Cathedral, jokimaisemaa

Kokonaisuudessaan reissu oli mahtava. Vaikka noin isolla tyttöporukalla matkutaminen ei suju aina ongelmitta, niin kaikilla meillä oli mukavaa. Ja suurimmaksi osaksi jakauduimme pieniin ryhmiin, jolloin minä olin Julian ja Lisen kanssa (tämä on siis se tekstissä näkyvä me-ilmaisu). Hostelli oli mielestäni suosittelun arvoinen. Kaikki hoitui kuvitelmiemme mukaan ja aamupalakin oli runsas. Aamupala sisälsi kahvia, mehua, teetä, leipää (voita, hilloa, nutellaa), keitettyjä munia, säilykehedelmiä, jogurttia ja muroja. Keittiössä sai aamupala-ajan ulkopuolella kokata omat ruokansa halutessaan ja kaikki astiat yms. löytyivät valmiina.

Ps. En laittanu tähän kirjoitukseen summia sen takia, että äiti voisi siellä laskea miten paljon tili tyhjeni reissussa, vaan jotta tästä olisi hyötyä Dublinista kiinnostuneille!

Ei ollut tarkoitus unohtaa ketään...

Kylläpä aika on taas hujahtanut. Dublinista palasimme sunnuntai-iltana ja sen jälkeinen aika on mennyt lähinnä englannin "Commentary"-tehtävää kirjoittaessa. Sen palautus oli eilen klo 12 ja sain sen onnellisesti ajoissa valmiiksi. 800 englanninkielistä sanaa tuntui ensiksi mahdottomalta, mutta lopulta työni oli 12h ennen deadlinea viimeistelyä vaille valmis. Uskomatonta! :D Enää minun ja joululoman välissä on noin 5000 englanninkielistä sanaa ja pari esitelmää. Huoh!

Maanantaina käynnistyi uusi draamamoduulini. Luulin kurssin olevan enemmän draamaa, mutta lähinnä keskitymme taidevideoiden tekemiseen. Luulen kuitenkin, että videostani tulee lapsille suuntautuva jollain tapaa. Opin siis editoimaan ääntä ja kuvaa, eli opin hyvin hyödyllisiä taitoja päiväkotimaailmaan. Vaikka brittiystäväni Hannah huomauttikin, että kohta päiväkoti-ikäisilläkin on Iphonet ja BlackBerryt (brittivastine Iphonelle) käytössä, niin ties vaikka noita taitoja silloin tarvitsee.

Tiistai ja keskiviikko meni sumennossa omassa huoneessa tietokoneella naputellessa. Vaikka aika varmaan jakautui tasaisesti muun internetin ja tehtävään liittyvien sivustojen välillä.

Torstaina sitten kävin palauttamassa tehtävän, joka muuten olikin melko virallinen toimitus. Ajattelin lähiaikoina kertoilla opiskelusta täällä ja miten se eroaa Suomen opinnoistani, koska uskon että siellä päässä on kiinnostusta kuulla siitä. Vai miten on? Palautuksen jälkeen oli aika siivota huoneeni ja kokkailla ruokaa Julialle ja Lindalle. Illemmalla lähdimme yhdessä katsomaan jouluvalojen sytytystä. Paikalla oli paaaljon ihmisiä ja ainakin 3 kuoroa. Kuorot esittivät joululauluja ja lopuksi sitten yhteislaulun voimin "sytytimme" keskustan jouluvalot. Tapahtuma sisälsi tekolumisadetta ja ilotulituksia. Sanoin siellä ihmismassan keskellä, että jos Jyväskylän joulunavaus tuntuu ihmistungokselta, niin mitäköhän tämä sitten on.
Joulutohinasta jatkoimme kielikahvilaan tapaamaan tuttuja ja harjoituttamaan puhetaitojamme.

Perjantaina aamu alkoi akateemisella englannilla, jonka jälkeen oikeastaan aloitin tämän kirjoituksen, mutta se jäikin kesken. Lähdin nimittäin tapaamaan erästä vaihtaria, joka yritti korjata tietokoneeni ääniä. Mitään tulosta ei kuitenkaan tullut, koska ohjelmien puolesta kaikki on ok ei vika on luultavasti rakenteellinen. Vanhuuden oireita kai. Iltapäivällä tapasimme 2 britin (toinen on kansainvälistutor) ja Karon (saksalainen vaihtari) kanssa kahvittelun merkeissä. Suunnittelimme ottaa perinteeksi kiertää kahviloita ja testailla niitä. Kahvin jälkeen tietysti poikkesimme myös parissa kaupassa nuuhkimassa jouluvalikoimia. Illalla meillä olikin vuorossa taas kämppisten kesken perheillallinen. Amy kokkasi jonkinsortin lihapataa ja perunamuussia, sekä kaupan jälkiruokaa. Lihapata oli aivan superhyvää! Olen kyllä yllättynyt näiden "teinien" kokkaustaidoista.

Lauantaina meillä oli Karon kanssa hieman toimitettavaa kaupungilla ja kävimme sitten myös testaamassa Starbucksin joulukahveja. Oikeastaan jo ennen tätä keitin kaksi kattilallista riisipuuroa, koska illalla oli tiedossa karjalanpiirakkailtamat. Kutsuimme meidän kolmen suomalaisen lisäksi yhteensä 4 muuta vaihtaria ja yhden britin, mutta vain 3 vaihtaria pääsi. Meidän lisäksi oli siis 2 saksalaista ja espanjalainen. Olin ainoa joka oli ennen tehnyt karjalanpiirakoita, joten sain toimia opettajana kaikille. Lopputuloksena oli kuitenkin paljon persoonallisen näköisiä karjalanpiirakoita ja iloinen mieli. Yllättävää kyllä, mutta kaikki tykkäsivät meidän kummallisista suomalaisista leivonnaisista. Ja söimme ne tietysti munavoin kanssa!

Lähipäivinä luvassa sitten Dublinin matkakertomus, olkaahan kuulolla!

(Koska aloitin kirjoittamisen perjantaina, tuohon ajaksi nyt tuli perjantai. Tosiasiassa siis tämä kirjoitus julkaistiin tänään, sunnuntaina.)

Dublin!

Lähdemme huomenissa 9 tytön voimin valloittamaan Dublinia sunnuntaihin saakka. Matkamme kulkee Chester-Liverpool junalla ja siitä eteenpäin Ryanairin siivin. Ei siis kannata ihmetellä mihin olen kadonnut, jos mitään ei kuulu.

Kuulumisesta puheenollen, tietokoneeni on ruvennut mykäksi. Ongelma ilmeni launtaina monen tunnin musiikin kuuntelun jälkeen. Välillä sain kikkailemalla äänet hetkeksi takaisin, mutta en enää. Nyt ei siis ole musiikkia, ei tv-sarjoja, eikä SKYPEÄ!

Pitää ehkä etsiä tietokonetohtori reissun jälkeen...

Mukavaa loppuviikkoa kaikille <3

Happy Halloween!

Eilen vietettiin halloweeniä. Olin siitä jotenkin tosi innoissani, koska täällä sitä vietetään kunnolla kaikkine perinteineen. Vaikkakin osa on sitä mieltä, että täällä halloween ei ole mitään verrattuna Amerikan versioon. Valmistautuminen alkoi täällä jo varhain. Kauppojen hyllyt täyttyivät karkeista ja asusteista aikaa sitten. Liikkeiden ikkunat oli somistettu hämähäkinseiten ja kurpitsoin.

Me metsästimme Julian kanssa asusteemme perjantaina ja huomasimme olevamme vähän myöhässä. Primarkin hämähäkkisukkahousut oli loppuunmyyty, kuten moni muukin halloweenasuste monessa muussa kaupassa. Halusimme molemmat pukeutua, muttemme maksaa kymppejä asustamme. Tässä vaiheessa tietysti tajusin, että kaikki mustat mekkoni ovat Suomessa. Mitäköhän oikein olen ajatellut pakatessa, kun mekkoja löytyy kaksi jotka molemmat ovat valkoisia ja pitsisiä? No lähes epätoivon iskiessä sain hyvän (ja halvan) asuidean. Valkoinen pitsimekko päälle ja siihen päälle 98penniä maksava hämähäkinverkko hämähäkkeineen. Lisäksi ostin punnan irtoripset, joiden kuivuneella liimalla en niitä saanut kuin hetkeksi kiinnitettyä. Poskeen taiteilin vielä hämähäkinverkon ja hiuksiin kiinnitin pinnillä verkon mukana tulleen hämähäkin. Asu tuli siis maksamaan 1,98puntaa ja silläpä voitin vaihtareiden halloweenjuhlan asukisan ja sain paljon kehuja ideasta.

Halloweenvalmistelut alkoivat lopulta sitten sunnuntai-iltana projektilla nimeltään kurpitsa. Olin ostanut onneksi kurpitsani perjantaina, koska lauantaina niitä ei kuulemma enää ollut Tescossa. Halusin kovertaa kurpitsan Jack-o'-lanterniksi ja tehdä sisälmyksistä piirakan. Kovertaminen oli helpompaa kuin ajattelin. Vaikka päätinkin tehdä helpon ja yksinkertaisin kuvion näin aloittelijana, niin hieno siitä silti tuli. Kurpitsan sisälmyksistä leivoin piirakan, vaikkakin kurpitsapiirakka on amerikkalainen eikä brittiläinen juttu. Kurpitsan koverruksesta ja piirakasta löytyy sitten leivontablogin puolelta enemmän kuvia ja kertomusta pikapuoleen.

Eilen lähdin kameran kanssa kauppareissulle, tarkoituksenani ottaa kuvia kauppojen näyteikkunoista, mutta myöhästyin tässäkin asiassa. Nimittäin eilen oli jo osa kaupoista korvannut hämähäkinseitit joulupalloilla. Tässä kuitenkin pari, mitä jäljellä vielä oli:




Illemmalla keräännyimme ensin porukalla syömään kurpitsapiirakkaa ja ihastelemaan "Jackiä" patterikynttilänvalossa. Sitten siirryimme pukemaan asusteitamme ja valmistautumaan iltaa varten. Jossain vaiheessa ovelta kuului koputus ja Linda meni avaamaan. "Trick or treat!" kuului ovelta ja minä säntäsin paniikissa miettimään mitäs voisin heille tarjota. Kaapista löytyi onneksi avattu karkkipussi, josta tarjosin pojalle kourallisen. Pyysin luvan ottaa kuvan heistä muistoksi ja toki sainkin.




Meille vaihtareille oli tosiaan järjestetty oma halloweenjuhla yliopiston tiloissa. Tulimme paikalle myöhässä ja huomasimme siellä olevan muutenkin valitettavan vähän ihmisiä. Siksipä voitinkin asukilpailun, koska harva tulijoista oli edes pukeutunut. Jatkoimme sitten matkaa yksityisiin juhliin erään vaihtarin kotiin ja siellä sitä pukuloistoa vasta näkyikin. Oli irvikissaa ja vankikarkureita, sekä tietysti meitä hämähäkkinaisia muutama :D

Summertime is ending.

No, jopas on viikko vierähtänyt viime kirjoituksestani.

Viikko sitten viikonloppuna iski tauti päälle, johon ei löydy minkäänlaista lääkettä. Nimittäin koti-ikävä. Kirjoitin piiitkän listan tänne blogiinkin, asioista ja ihmisistä joita ikävöin, mutta lopulta päätin jättää listan näkymään vain itselleni. Vaihtareiden alkuorientaatiossa, meitä varoiteltiin koti-ikävästä ja sanottiin että se väistämättä iskee jokaiselle. Ajattelin silloin olevani niin iloinen ja onnellinen, ettei se kyllä minuun iske. Ja jotenkin koko 2,5kk au pair-urani aikana, en muista kokeneeni tuollaista vaihetta lainkaan. Ehkä siinä elämäntilanteessa ulkomailla olon vapaus, oli tietynlaista kapinahenkeä myös. Koti-ikävä siis iski aika yllättäen, vaikka oikeastaan se hiipi pikkuhiljaa. Ensin aloin ajatella joululomaa Suomessa ja odotella sitä aikaa. Sitten harmittelin, kuinka Julia ja Linda saa Suomesta vierailijoita syksyn aikana, eikä kukaan tule minun vieraaksi. Mutta koko ajan ajattelin sen kaipuun menevän ohi. Kunnes viime viikonloppuna ainoa ajatus oli ikävä. Tähän myös ehkäpä vaikutti se, että tiistaina pidin ensimmäisen esitelmän (ryhmä- sellaisen) täällä. Se, ettei tuollaisen jännittävän tilanteen edellä ole normaalia tukijoukkoa ympärillään, vavisuutta ja paljon.

No palataanpas vielä vähän toissaviikon tapahtumiin...

Tiistaina 18.10 Juhlimme kämppisporukalla Lucian 21v. synttäreitä. Ostin bannerit ja ilmapallot, kuten myös Amy ja Laura. Joten meillä sitten oli sekä "Juhlat täällä" että "Hyvää 21v.-synttäriä" bannereita ja ilmapalloja. Tytöt myös ostivat kakun ja minä tein muffinsseja. Tänään aamulla puhkoin ilmapallot ja irrotin bannerit seiniltä, kun päätin että nyt riittää tämä juhla.

Keskiviikkona kävin yhden tutorin ja toisen vaihtarin kanssa katsomassa "Johnny English" -elokuvan. Mikä kyllä viihdytti meitä kaikkia!

Torstaina sain ilmaisen lounaan kahvilassa "Feed a fresher" (Ruoki ensimmäisen vuoden opiskelija) -kampanjan puitteissa. Christian Unionin kautta sain siis itselleni toisen vuoden opiskelijan ruokkijaksi ja mahdollisuuden näin tutustua brittiin. Ruokkijani oli todella mukava Lois nimeltään ja olin tyytyväinen, että ilmoittauduin tähän juttuun mukaan. Samana päivänä oli sitten Lucian ja toisen Espanjalaisen tytön oikeat synttärijuhlat, johon me kaikki vaihtarit saimme kutsun.

Viikonloppu kuluikin lähinnä koti-ikävää podetessa ja nukkuessa. 12h yöunet plus 3h päikkärit on oikein sopiva uniannos :D

Tiistaina meillä tosiaan oli ensimmäinen ryhmäesitelmä. Esitelmän aiheena oli se, miten jokin leikki kehittää lasta kokonaisvaltaisesti. Meidän leikkimme oli "roolileikit" (Role Play) ja ryhmämme oli kolmihenkinen. Aikaa meillä oli 10min ja se sisälsi meillä 3 minuutin videon, jossa lapsi leikki kangaskauppaa. Tehtävä oli ryhmätyö, mutta ryhmätyö ei kyllä meidän ryhmällä oikein sujunut. Yhdellä ryhmästämme on pieni lapsi, ja hän koki mahdottomaksi tavata vapaa-ajalla, joten sovimme mitä kukakin tekee jne. Itse sain tehtäväkseni yhden teoreetikon osan ja lopun yhteenvedon. Kun sähköpostikeskustelumme toimi niin mainiosti, sain muiden kirjoitukset lopulta maanantai-iltana ja naputtelin sitten omat osuuteni yötä vasten. Sovimme kyllä maananantaiksi tapaamisen yliopistolle, jotta kokoaisimme vähän esitelmäämme ja sopisimme tarkemmin kuka puhuu minkäkin osuuden, mutta se ei lopulta onnistunut. Nimittäin sovimme tarkan ajan jolloin tapaamme, kun nämä kaksi pääsevät tunneiltaan. Minulla oli vapaapäivä, joten menin yliopistolle aivan varta vasten. Siellä sitten metsästin tyttöjä 45min, hankin toisen heistä puhelinnumeron ja soittelin perään. Ketään ei löytynyt eikä kukaan vastannut. Myöhemmin kotimatkalla sain viestin, että he olivat päässeet tunnilta aikasemmin, katsoneet esitelmää vähän läpi ja lähteneet kotiin. Lippu ei siis ollut kovin korkealla ennen tiistain esitystä. Kaikesta kuitenkin selvittiin, saimme hyvää palautetta muilta ryhmiltä, mutta arvosanaa vielä odotellaan.

Keskiviikkona olin mukana kaupungin kummituskierroksella. Oppaan mukana kiersimme muutamia vanhoja rakennuksia ja kuulimme tarinoita niiden kummituksista. Kierros oli ihan mielenkiintoinen, mutta odotin sen olevan jännittävämpi...


Torstaina lähdimme saksalaisten vaihtareiden houkuttelemina kuuntelemaan saksalaista bändiä. Bändi oli kyllä hyvä, mutta pienessä tilassa äänenvoimakkuus oli hieman liian kovalla. Samaa bändiä saimme kuunnella eilen (perjantaina) erään saksalaisen vaihtarin kotona. Bändi nimittäin teki privaattikeikan meille vaihtareille, kuullessaan täällä olevan niin paljon saksalaisia. Eilen saimme myös esittää toiveita kappaleista!

Tänään aloitin päivän keittiön puunauksella. Kun alkoi tosiaan ärsyttää ne ilmapallot ja bannerit, niin siivousta piti jatkaa vähän kaikkialle. Koska olin suunnitellut leipovani tänään, laitoin muutamille kutsun tulla illalla teelle/kahville. Tohinalla siivosin yleisten tilojen lisäksi oman huoneeni ja leivoin halloween -teemaisia muffinsseja. Vain puolet kutsutuista pääsi paikalle, mutta hyvä näinkin. Söimme muffinssien lisäksi matoja, sormia ja silmiä, eli siis ylimääräisiä muffinssien koristeita.

Eiliseltä kauppareissulta tarttui mukaan "talvivalot" huoneeseeni. Kun täällä on kynttilöiden polttaminen ehdottoman kiellettyä, niin huone kaipasi jotain kodikkuutta ja tunnelmallisuutta. Valot riitti sopivasti kehystämään ilmoitustauluni, johon on vasemmalle lokeroitu "juoksevat asiat" ja saadut kortit (eli se yksi mukaan tullut läksiäiskortti), keskellä valokuvia ja oikealla reissumuistoja täältä.


Ps. Lisäsin Kummastuttaa -kirjoitukseen pari juttua lisää!
Pps. Lisäsin kirjoituksien alle tuommoisen klikkaussysteemin. Jos siis et ehdi kirjoittaa kommenttia (mikä tietysti kivaa olisi), niin voit klikata "Hauska", "Kiinnostava" tai "Ikävää lisäävä". Mikä sitten onkaan mielipiteesi kirjoituksestani.

Uni

Nukuin tänään n.3h päiväunet ja näin seuraavanlaisen unen...

Unessa muutimme väliaikaisesta majoituksesta pysyvään täällä. Talo oli moderni suomalaistyyppinen kerrostalo, jossa keskellä asuntoa meni kierreportaat. Unessa vanhempani ja pikkusisarukseni olivat tulleet saattamaan minua tänne ja auttoivat tässä muutossa. Kun muutimme, minulle iski kuitenkin päänsärky ja näin vain palloja, joten kämppikseni ja perheeni hoitivat muuton. Kämppikseni eivät kuitenkaan olleet oikeat tämänhetkiset, vaan 2 saksalaista vaihtaria (Janina ja Dominic), Riina ja eräs yläasteaikainen kaverini J(johon en ole sittemmin ollut missään yhteydessä). Tämä yläasteaikainen kaverini ehdotti jotain vaihtoehtoisia päänsärynpoistomenetelmiä, mutta vannoin särkylääkkeen kyllä auttavan. Kun sitten pääsärky helpotti, kämppikseni innoissaan kertoivat huoneessani olevan punaiset seinät ja että kaikki tavarani on jo viety sinne. Tässä vaiheessa perheeni oli kai jo lähtenyt ainakin asunnosta pois. Kun menin huoneeseen, Tommi (pikkuveljeni) oli asetellut kaikki pikkuautonsa riveittäin järjestykseen sängylle ja lattialle. Hyllyillä puolestaan oli Elinan (pikkusiskoni) nukkekodin kalusteita ja mummolastamme tuotuja isäni vanhoja leluja. Seinillä oli Tommin ja Elinan piirrustuksia ja joitakin tauluja...

Ja sitten heräsin.

Hämmästyttää, kummastuttaa...

Pari vuotta sitten kun olin Au pairina ja kirjoitin siltä ajalta blogia, keräsin listan kummallisista asioista. Nyt niitä on huomannut taas lisää.

Muutama poiminta Au pair -blogista, jotka samat kummastuttavat edelleen:
-Autot ajavat ihan miten huvittaa
-Niin ja autot saa myös pysäköidä nokka mihin suuntaan vaan. se vasta onkin hauskaa, kun joka toinen auto on nokka menosuuntaan ja joka toinen toiseen.
- Pistorasiat täytyy napsauttaan päälle jos tahtoo käyttää niitä, samanlailla kuin valot.

Ja nyt tehtyjä huomioita:
- Yleisten vessojen tuplaovet. Siis yleisiin vessoihin siihen aulatilaan mennessä on ikäänkuin eteinen ensin. No onhan se kiva, ettei kuka vaan näe kun pesee käsiä...
- UGGit ja varvastossut. En tiedä oonko ainoa, kenestä on huvittavaa nähdä ihmisillä samaan aikaan Uggeja ja varvastossuja.
- Legginssien käyttö. Suomessa viljellään "Leggings are not pants" lausetta, mutta täällä ei sitä ole varmaan kuultukaan. Suomessa kuitenkin legginssien kanssa vedetään se Ginan pitkä toppi takapuolen peitoksi, mutta täällä on ihan normaalia pitää legginsseja ja normaalipituista t-paitaa.
- Helman pituus. Valitettavan usein näkee ihmisillä mekkoja, joilla ei voisi kumartua senttiäkään, jos ei haluaisi esitellä alusvaatteitaan. Tai siis tällaisia vaatteita kutsutaan ihan reilusti alusvaatteiksi täällä.
- Korkojen korkeus. Sen minihelman kanssa sitten jalkaan 30cm korot, niin varmasti on liikkuminen hurjan helppoa. Kauppojen hyllyltä on edes vaikea löytää normaaleja korkoja kun kaikki on tuollaisia megakorkeita.
- Majoneesin käyttö. Mun yksi brittikämppis syö majoneesia jopa pizzan päällä. Fish&Chipseihinkin saa suolan ja viinietikan lisäksi majoneesikuorrutuksen halutessaan.
- Talonrakennustaidot. En ymmärrä miten täällä on sisätiloissa niin kylmä. Mun ikkunastakin vetää niin, että koneella naputessa meinaa sormet kangistua. Mun kerroksen vessassa ei esimerkiksi ole ollenkaan patteria, joten voin vaan kuvitella miten kylmää siellä on talvella.
- Vuokramäärä. Meillä on kaikilla tässä talossa sama vuokra, vaikka huoneet on eri kokoisia. Lindan talossa taas yhdellä tytöllä on halvempi vuokra, vaikka hänen huone on isompi kuin Lindan. Missä logiikka?
- Leffateatterin istumapolitiikka on nopeat syövät hitaat. Lipuissa ei siis ole paikkanumeroita, vaan saliin otetaan juoksukisa parhaista paikoista...
- Tekokuidut. Täällä lakanatkin on tekokuitua. Jos puuvillaiset haluaa, niin niistä saa maksaa nelinkertaisen hinnan ja niitä saa kyllä myös metsästää. Samoin kun koitin etsiä hanskoja/lapasia, niin kaikki olivat akryylisia. Yhdet kashmirsormikkaat löysin, mutta hinta olikin sitten 45 puntaa...
- Täällä ei ole laitonta kävellä päin punaisia, mutta se tehdään omalla vastuulla
- Täällä on kuulema myös laki, että autoilijoiden täytyy väistää tiellä kävelijöitä, mutta siltä se ei kyllä tunnu. Eikä brittikämppiksien mukaan kukaan noudata tätä.
- Ground floor = ensimmäinen kerros. Terveyskeskuksesta soittivat, että tarvitsevat huoneeni numeron heidän tietoihin. Vastasin sukkelaan 102 ja lopetimme puhelun. Myöhemmin hoksasin että hups, sehän on 002 koska tämä on ground floor, eikä first floor...

Tässäpä mitä tällä kertaa mieleen muistui.

Go Ape!

Onpa viikko taas hurahtanut nopeasti, kun ollaan jo maanantaissa. Tässä vähän kertausta viikon tapahtumista...

Tiistai meni aikalailla opinnoissa. Yliopistolla olin 10-15 ja siinä se koko päivä menikin. Tuntien jälkeen olin superväsynyt ja illalla menin suosiolla nukkumaan ajoissa.

Keskiviikkona koitin hoidella pari opintoihin liittyvää asiaa ja iltaohjelmana oli Language cafe. Ennen sitä, meidät oli kutsuttu yliopistolla tervetulotapaamiseen. Menimme kaikki kolme suomalaista sinne, koska oletimme sen olevan vaihtareille pakollinen. Ohjelma alkoi kuitenkin sillä, että brittiopiskelijoille jaettiin palkintoja viime vuonna kieliopinnoissa kehittymisestä. Ja jatkui sillä, että espanjaa opiskelevat pyydettiin kokoontumaa espanjalaisten luo ja saksaa opiskelevat saksalaisten luo. Luonnollisesti me jäätiin tässä vaiheessa keskenämme ja hipsittiin kotiin. Aika turha reissu siis suomalaisille. Ilta jatkui kielikahvilan merkeissä. Eksyin vahingossa aluksi Ranska -pöytään, joten jouduin ranskankielen oppilaaksi. Pöydässä tapasin kuitenkin kaksikin mukavaa brittiä, joiden kanssa sain treenata ihan englantia.

Torstain pääohjelmanumero oli jonottaminen. Oli nimittäin viimeinen päivä noutaa Students Unionin kortti ja maksaa harrastusmaksut. Mukaan pyydettiin 2 passikuvaa, mutta niiden puuttuessa kävin tulostamassa pari facebookin profiilikuvaa minikoossa ja ne kelpasi. Hyvä niin. Jonossa seisoimme varmaan ainakin tunnin, jonka jälkeen maksoin osallistumismaksuni tanssikerhoon (siellä on zumbaa!) ja Christian Unioniin. Kai ne kaksi omakuvalla varustettua korttia oli sitten sen kuumassa jonottamisen ja 32,5 punnan arvoisia...
Jonottaminen täällä on oikeasti ihmisten ykkösharrastus. Mulla ei kohta riitä sormet laskea ,kuinka monta kertaa olen jonottanut yli tunnin johonkin. Tää nyt on hätäisesti sanottu mielipide, mutta musta tuntuu että Suomessa osataan paremmin tuo organisointi. Tuntien jonottamiset välttäisi ilmoittamalla ajan esimerkiksi sukunimen alkukirjaimen mukaan ryhmittäin.



Perjantaiaamuna kehitettiin taas englannin taitoja 1,5h ajan. Tällä kertaa leikittiin sanaselitysleikkiä, jonka nimeä en enää muista. Mutta niin, että jos sana oli Potato, niin alle oli listattu sanoja joita selityksessä ei saa käyttää. Esim. chips, food, vegetable. Kyllä me sit opiskeltiin kieliopillisiakin asioita, että ei menisi ihan leikiksi :) Iltapäivällä käytiin perheostoksilla Amyn ja Lauran kanssa. Lähdettiin Tescoon reppujen ja lukuisten kassien kera. Takas tultiin sit muutaman maitopurkin ja vessapaperirullan kera. Illemmalla kävin vielä hakemassa uuden hiustenkuivaajan, sillä mun suomesta tuotu alkoi kipinoimään. Niissä sähköposteissa, mitä en saanut ennen tänne tuloa, oli kielletty tuomasta omia hiustenkuivaajia tms. Ne ei kuulema kestä tota adapteritouhua ja niinhän se näköjään on. Onneks luotin hajuaistiini ja huomasin kipinöinnin ennen savuavaa tukkaa. Kai se siis kesti sen pari viikkoa käyttöä, muttei kestä pidemmän päälle.

Lauantaina meillä oli ranskalaisvaihtareiden organisoimmat Creppijuhlat. Juhlat oli yliopiston tiloissa vasta illalla, mutta crepit paistettiin etukäteen. Lupasin meidän keittiön käyttöön, mutta jouduinkin itse hommiin. Me Lindan kanssa paistettiin 4 kulhollista taikinaa ja saatiin rutkasti kehuja tuotoksistamme. Yhteensä neljässä keittiössä paistettiin creppejä ja me oltiin kuulemma kaikkein tehokkaimpia ja tehtiin kauneimpia creppejä :) Ihan hyvä suoritus ensikertalaisilta!

Sunnuntaina porskutettiin junalla Delamereen Go Ape -seikkailuun. Yksi kansainvälistutor (Andy) järjesti retken pienelle porukalle ja kyllä kannatti lähteä! Andy oli suhteillaan hommannut meille ilmaiseksi koko seikkailun, mikä normaalisti maksaisi 30 puntaa. Kiipeilimme siis turvavaljaissa kiinnitettyinä puiden latvoissa 5 eri rataa. Välillä matkalla oli tarzanhyppyjä ja vaijeriliukuja. Kyllä sitä välillä jännitti, mutta kaikesta selvisimme hienosti. Kuitenkin kun itse aina ne turvaremmit kiinnitettiin, niin itseään vaan saisi syyttää jos sieltä olisi pudonnut. Koko ajan olimme 2-3 remmilla kiinni jossakin, että jos yksi olisi pettänyt, niin ei sieltä vielä olisi pudonnut.

Kiipeilyn jälkeen Andyn vanhemmat tarjosivat meille aterian kotonaan. Oli ihanaa päästä kylään ihan oikeaan brittikotiin ja syödä herkullista kotiruokaa. He olivat todella ystävällisia meille ja tekivät mitä vain, jotta viihdyimme. Saimme kutsun tulla koska vain uudestaan ja varmasti menemmekin :) En tainnut olla ainoa, jolle hiipi hieman koti-ikävä tuolla kyläillessä, koska vastaanotto oli todella lämmin.

Go Ape -seikkailusta minulla ei ole kuvia, koska en ite voinut kameraa ottaa mukaan sinne. Kannattaa kuitenkin klikata heidän kotisivuilleen tänne ja katsoa sivun ylhäällä oleva video. Se kertoo kaiken :) (Äiti: Jos tuutte tänne keväämmällä käymään, niin mä vien sit Tommin tonne kiipeilemään!)

Kuvituksena toimii parin aamun aamupalani. On ihan huippua syödä tuoreita vadelmia tai karhunvatukoita tähän vuodenaikaan!