Opiskelun eroavaisuuksia

Olen moneen otteeseen todennut opiskelun täällä Chesterissä olevan paljonkin erilaista, kuin Jyväskylässä. Kirjoitin eräällä "tylsällä" tunnilla vihkooni ylös muutamia eroavaisuuksia ja olen sittemmin kasvattanut listaani pidemmäksi.

- Vähemmän kontaktia, enemmän itsenäistä työtä. Tällä hetkellä minulla on 4 oppituntia viikossa, jotka jakaantuvat kahdelle päivälle. Itsenäistä työtä on 10 op kohden laskettu 152h.
- Lukujärjestykset sain joka kurssille erikseen, josta sitten itse tulkitsin millä kurssilla menen 1 ja millä 2 ryhmään, jotta tuntini eivät mene päällekäin. Ei siis mitään korpin tapaista systeemiä, missä kaikki kurssiaikataulut näkyisi samassa lukujärjestyksessä.
- Kursseilla annetaan kirjalista n.10-20 kirjaa, jotka on suositeltua luettavaa. Tämän lisäksi saa tehtäviin tms. käyttää mitä tahansa muita hyviä lähteitä. Ei siis samanlailla 2-3 pakollista kirjalähdettä, kuten Jyväskylässä.
- Esseiden sanamäärä tai esitelmien minuuttimäärä pakollinen. 10% heitto saa olla suuntaansa, mutta jos siis 3000 sanan esseeseen kirjoitat 3350 sanaa laskee arvosanasi 10%.
- Oppitunnit kestävät yleensä 2-3h, jotka ei sisällä määrättyjä taukoja. Joskus sovimme 5-10min. vessatauoista. Kuitenkin jos opetusta on esim. 10-15, se sisältää tunnin ruokatauon.
- Ainakin varhaiskasvatuksen opinnoissa on luentodiat kiellettyjä lähteitä kurssisuorituksissa.
- Plagiarismille on ehdoton ei. Elektronisesti palautetut tehtävät syötetään jonkin ohjelman kautta, joka tunnistaa jos kirjoituksessa on kopioitu aiemmin palautettuja tehtäviä tai mitä tahansa nettitiedostoja. Jos epäillään plagiarismista joutuu plagiarismi "oikeuden" eteen ja yleensä seurauksena on erotus yliopistosta. Muistaakseni 70% oikeuden eteen joutuneista on kansainvälisiä opiskelijoita, koska joka maassa tämä sääntö ei ole niin tiukka.
- Tehtävien palautusaika on tarkka. Minuutinkin myöhästyminen vähentää taas 10% arvosanasta ja sama 10% lähtee aina per 24h. Juuri kuulin, että sama 10% arvosanasta lähtee, jos tulee myöhässä tunnille jolla on esitelmävuorossa.
- Esitelmiä on yleensä arvioimassa kaksi opettajaa, jotta arvostelu tapahtuu varmasti ilman "pärstäkerrointa". Kirjalliset tehtävät menevät myös aina toisen opettajan luettavaksi.
- Arvosteluasteikko on 40-100%, josta 40% siis on alin läpäisevä luonnollisesti. Kuitenkin yli 77% on jo julkaisukelpoista tekstiä, jota yleensä kukaan ensimmäisen vuoden opiskelija ei ainakaan saa. Täysin normaali arvosana ekavuotisille on siis 50-60%, mikä omasta mielestäni on jotenkin masentavaa. Siis se, kun tietää ettei ole edes mahdollisuutta saada täysiä prosentteja.
- Tunneilla näytetään paljon videoita mm. Youtubesta. Per oppitunti näitä videoita voi olla jopa yli 5, mutta toisaalta kyseiset videot havainnollistaa aika hyvin puhuttua asiaa.
- Joka kurssista (moduulista) jaetaan tai on netistä tulostettavissa "handbook", josta näkyy kaikki opetusajat, sekä kurssisuoritukset.
-Ruokailu yliopistolla maksaa yleensä 3,6 puntaa eli nelisen euroa. Tähän ei normaalisti sisälly juoma, leipä eikä salaatti, vaan pelkkä pääruoka.

Viikon valitut palat

Tällä viikolla olen:

Katsonut 1-6 Harry Potter elokuvat (okei taisin aloittaa jo lauantaina).

Yrittänyt saada tuhatmiljoona kertaa yle-areenan uusimpia kotikatujaksoja pyörimään, mutta tuloksetta.


Opetellut tekemään espanjalaista munakasta espanjalaisen kämppikseni Lucian opetuksessa.

Tajunnut oppitunnilla sen olevan viimeinen lajiaan ja samalla tajunnut 4000 sanan deadlinen olevan neljän viikon päässä.


Juonut teetä enemmän kuin ikinä mm. teekutsujen muodossa.

Haaveillut toisesta vaihtarivuosimuistosta...kuitenkin ihan vaan sormuksen muodossa :D


Pelannut Disney-monopolia.

Nähnyt joukon taas toinen toistaan kummallisempia unia.


Keitellyt Lucian kanssa muutakin mielenkiintoista (kuka arvaa mitä?).

Ostanut ehkä elämäni ensimmäisen kerran itse hiusharjan (Oisitko ikinä uskonut Äiti?), jota on sittemmin kutsuttu kissan-, koiran- ja hevosenharjaksi.

Hajoittanut oven (Oikeasti tulin vain kotiin ja avasin keittiön oven, kun sen akseli(?) irtosi ruuveineen ovesta ja putosi alas).

Ja viikkoahan on vielä kaksi päivää jäljellä, joten mitä vain ehtii tapahtua!

Saisiko olla salmiakkia?

Pitkän kirjoitustauon jälkeen on aina vaikea päättää mistä aloittaisi, mutta viimeistään siinä vaiheessa kun saa huomautuksen blogilaiskuudesta sähköpostilla, on aika toimia.

Suomiloma meni loppujen lopuksi liian vauhdilla ohitse. Liian paljon mitä haluaisi tehdä ja liian paljon ihmisiä, joita haluaisi nähdä. Viimeiset suomipäivät meni esseen kanssa sumennossa. 3000 sanaa tuntui mahdottomalta tehtävältä, mutta työ tuli kuitenkin loppupelissä palautettua.

Matkustus takaisin sujui kera jännityksen. Helsingistä lähdimme yli puoli tuntia myöhässä ja Amsterdamissa vastassa oli 45min vaihtoaika. Onneksi kone sai kuitenkin matkalla kiinni sen verran, että meille jäi 15min aikaa juosta Amsterdamissa lentokentän läpi portille, ennen sen sulkeutumista. Phuuh, voin kertoa että ilman matkavaroita olisi ollut helpompaa.

Isosiskoni tuli tänne samaisena päivänä lomailemaan ja ensimmäinen viikko menikin hänen kanssaan reissatessa ja vielä vähän kai lomaillessakin. Vaikka minulla olikin esseen loppuvääntö ja ensimmäiset luennot hoidettavana. Kävimme siskoni kanssa Liverpoolissa, Moldissa (pikkukylä Walesin puolella) ja Cheshire Oaksissa, eli lähimmässä outlet-kylässä. Koitan laittaa jonkinlaista kuvallista reissuselostusta jossakin vaiheessa. Viime viikon lauantaina lähdimme vielä viiden suomitytön voimin Manchesteriin äänestämään. Samalla tietysti kävimme syömässä ja vähän shoppailemassakin.

Tämä viikko on mennyt todellisessa arkeenpaluussa. Luentojen lisäksi illat ovat täyttyneet harrastuksilla ja ystävien kanssa aikaa viettämällä. Odotin innolla viikonloppua, jotta voidaan porukalla tehdä jotain kivaa ja voi nukkua pitkään aamuisin, mutta tylsääkin tylsempi flunssa päätti toisin. Eilinen ja tämä päivä on mennyt sängyssä makoillen ja leffoja katsellen. Onneksi kämppiksen hyllystä paljastui kunnon leffavuokraamo, niin ei tule aika enää pitkäksi. Huomenna on ehkä pakko raahautua iltäpäiväksi yliopistolle, mutta onneksi on sitten tiistai ja keskiviikko vapaata.

Kivaa viikonalkua kaikille!

(Kuva Liverpoolin joulumarkkinoilta, joulun jälkeen)

"Sä oot niin monelle tärkeä"

Olen viime aikoina kuullut ehkä liian monta kertaa ajattelevani liikaa. Joten mitäpä muuta olisinkaan Suomessa ollessani tehnyt, kuin ajatellut vähän lisää? Viimeiset kolme kuukautta koen olleeni hurjan onnellinen. Vaikka eihän nyt todellakaan tavallaan uuden elämän alusta alkaen rakentaminen tapahdu sormia napsauttamalla, niin on ollut helppo hymyillä usein ja paljon. Ei se onnellisuus johdu siitä, että olen kaukana teistä Suomen ihmisistä, eikä sille muutenkaan ole ainakaan helppo keksiä selitystä. Niin vain kummasti, palikoita on kai loksahtanut paikoilleen.

Tämän kahden nyt Suomessa viettämäni viikon aikana, olen hämmentynyt siitä miten kaikki on ennallaan täällä. Tuntuu niin tavalliselta ja normaalilta olla etenkin Jyväskylässä, vaikka luulin sen olevan outoa ja kummallista. Toisille täällä syksy on ollut vaikea tai raskas ja tuntuukin vaikealta myöntää miten hyvä syksy itsellä on ollut. Kai sitä myöntäessä pelkää juuri sitä, että saa ymmärtämään onnellisuuden johtuvan välimatkasta.

Tämän kahden viikon aikana olen myös puhunut kaikki kai väsyksiin kertomalla "Englannissa sitä ja tätä" tai "Siellä on asiat näin ja noin", mutta se on minun tämän hetkinen elämä. Mistä päästäänkin ajatukseen kaksoiselämästä, sillä jotenkin nyt Suomessa vietettynä aikana Englanti-elämä ja Suomi-elämä tuntuvat erillisiltä. Tuntuu tavallaan, kun täällä kaikki olisi pysähtynyt odottamaan minua tai että Englanti-elämä olisi jotenkin niin mahdottoman kaukana täältä. Tuntuu välillä, ettei kukaan täällä olisi perillä siitä elämästäni, mikä oikeastaan on nyt elämäni.

Tällä hetkellä minulla on jo ikävä takaisin Chesteriin. En tarkoita etten nauttisi jokaisesta hetkestä täällä, mutta ehkä eniten kaipaan omaa kotia ja huonetta. Kaipaan sitä, ettei tavarat ole matkalaukussa ja vaatteet jommassa kummassa kahdesta matkalaukusta tai sitten pyykkilaatikossa neljän muun ihmisen pyykkien seassa piilossa. Tietysti sitten liikaa ajattelevana henkilönä ajattelen tätäkin liikaa ja luon itselleni huonon omantunnon tästä ikävästä ja koko vaihdossa olemisesta. Pikkusiskoni (7v.) sanoi tässä eräänä päivänä "Sitten kun tulet kesällä takaisin, et enää ikinä saa lähteä mihinkään, et edes Jyväskylään!". Tämä kommentti ja otsikkoon lainattu pätkä ystävän tekstiviestistä, ovat saaneet miettimään vielä enemmän asioita. Tältäkö se tuntuisi, jos joskus oikeasti asuisi pysyvästi kaukana Suomesta? Vaikka en kahdeksanvuotiaan Marian tavoin enää olekaan suuntamassa "isona" Saksaan asumaan ja tulossa vain Jouluksi kotiin, niin en koskaan poissulje sitä vaihtoehtoa, että Suomen sijaan jossain muualla voisin vuotta pitempäänkin asua.

Enää kaksi yötä Suomessa ja mieli on haikea, mutta silti odotan innolla kevään seikkailuja!