Luovuttajafiilis

Joskus on niitä päiviä, kun yksinkertaisesti iskee luovuttajafiilis. 10min. englannin esitelmä, englannin portfolio, 600 sanan essee, 3000 sanan essee ja 4000 sanan essee (joka kylläkin vasta joulu jälkeen). Miten niistä kaikista muka voi hengissä selvitä?

Pari viimestä päivää olen tehokkaasti lusmunnut kotona puolikuntoisuuden varjolla. Liekö se fresher's flu koittaa minuakin tavoitella, tai sitten muuten vain olo on ollut kuumeinen ja höntti. Siis oppitunteja minulla oli vain maanantaina ja tänään, eli perjantaina.

Saimme tänään takaisin viime viikolla palautetut commentary-tehtävät. Läpi pääsin, mutta olisi voinut mennä paremminkin. Puuttui kai liikaa artikkeleita, joten ajattelin opetella artikkelien käyttöä myös suomenkielessä. Minulla on a laptop ja olen the yliopistossa. Käviskö? Välillä kielen oppiminen tuntuu vaan niin epäreilulta. Artikkelit ovat niille helppoja, joilla on äidinkielessäänkin sellaisia. Ranskalaiset ja espanjalaiset taas osaavat liudan englanninsanoja luonnostaan, koska heidän kielessään on samat sanat, ehkä yhden kirjaimen erolla. Okei, heille ääntäminen tuntuu olevan vaikeampaa, mutta ainakin heillä on sanoja mitä yrittää ääntää. Ja epäreilulta tuntuu sekin, että olen samalla tasolla niiden kanssa, jotka opiskelevat englantia pääaineenaan. Vaikka taso 1. olisikin olemassa, olisin sellä ainoa ei-espanjalainen ja oppimiseni voisi jäädä siksi heikolle tasolle.

No, jos tehtävästä saatu palaute ei lannistanut tarpeeksi, niin sen hoiti puolestaan kirjasto. Aiemmin olen rakastanut kirjastoja ja nuorempana viettänyt niissä paljonkin aikaa, mutta yliopistokirjastot nostaa ihon melkein kananlihalle. Ensimmäisen yliopistovuoden aikana menin kirjastoon siinä vaiheessa, kun sinne oikeasti oli PAKKO mennä. Ja eka ärsytti niin kauheasti, kun joka kerta täytyi pyytää apua kirjan etsintään ja ne lainausautomaatitkin tuntui nielevän purematta. Kaiken lisäksi huomasin alkusyksystä, että lainausautomaatitkin olivat vaihtuneet kesän aikana. Apuuva.

Tähän saakka olen täällä käyttänyt vain kasvatustieteiden kirjastoa, mutta nyt sitte tuli tarve mennä pääkirjastolle. Olen siellä pari kertaa käynyt tulostamassa papereita, mutta en ole sen tarkemmin katsonut ympärilleni. Tänään sitten marssin kirjastoon aikeenani lainata kirjoja ja ensimmäinen kysymys oli: "missäs ne kirjat sitten on?". Koin sen liian noloksi kysymykseksi infopisteelle, joten soitin Lindalle ja sain reittiohjeet. Sitten alkoikin oikean hyllyn metsästys. Tietysti minun kirjat sattuivat olemaan juuri niissä koko kirjaston kymmenessä elektronisessa hyllyssä, joiden pitäis siirtyä nappia painamalla. Luin ohjeet ehkä sataan kertaan ja yritin siirrellä hyllyjä niistä nappuloista, mutta sain aikaan vain errormaista piipitystä. Jäi sitten kirjat kirjastoon ja minä lähdin kotiin kahville.