Monday's child is fair of face

Tällä viikolla minulla alkoi todellinen opiskelija-arki. Tunteja oli nimittäin 4 päivänä viikossa ja sen päälle vielä harrastukset, sekä itsenäinen opiskelu.

Torstaina alkoi uusi kurssi, joka on toisen vuoden kurssi. Kauheasti tietenkin jännitti taas tavata uusi opiskeluryhmä ja etenkin noin toisen vuoden opiskelijoita. Päivän jälkeen olin kuitenkin iloinen siitä, että opiskelijat tuntuivat kypsemmiltä ja että minut otettiin huomioon vaihtarina. Olen kuullut muilta vaihtareilta, että heidän tunneillaan opettajat pitävät huolen että vaihtarit pysyvät mukana opetuksessa ja ymmärtävät opetuksen, mutta minä en ole aiemmin täällä tätä kokenut. En siis halua mitään erityiskohtelua tai pitää joka kurssin alussa extemporee esitelmiä Suomesta, mutta en kuitenkaan haluaisi olla täysin massan keskelle unohdettu. Torstain kurssilla esimerkiksi tuli puheeksi otsikossa vilahtava runo siitä, minä viikonpäivänä on syntynyt. Opettaja kysyi heti minulta tiedänkö sen ja kun en tiennyt, hän kertoi koko runon. Hän kysyi vielä perään, minä viikonpäivänä minä olen syntynyt. Muutenkin huomasin, että hän kiinnitti huomiota kertomalla lyhennetyt nimet myös kokonaisina ja selittämällä mitä ne tarkoittaa. Uskon, että tulen siis viihtymään oikein hyvin tuolla kurssilla.

Opiskelija-arki jatkuu myös viikonloppuna, sillä video-analyysi/essee täytyisi naputella, sekä myöskin ensi perjantain englannintunnin esitelmä...

Joulun toivelista

Lämpöistä tunnelmaa, rakkaita ihmisiä, kahvihetkiä, lunta, sauna, kynttilöitä ja villasukkaoleilua.

Kuvat: We heart it

Luovuttajafiilis

Joskus on niitä päiviä, kun yksinkertaisesti iskee luovuttajafiilis. 10min. englannin esitelmä, englannin portfolio, 600 sanan essee, 3000 sanan essee ja 4000 sanan essee (joka kylläkin vasta joulu jälkeen). Miten niistä kaikista muka voi hengissä selvitä?

Pari viimestä päivää olen tehokkaasti lusmunnut kotona puolikuntoisuuden varjolla. Liekö se fresher's flu koittaa minuakin tavoitella, tai sitten muuten vain olo on ollut kuumeinen ja höntti. Siis oppitunteja minulla oli vain maanantaina ja tänään, eli perjantaina.

Saimme tänään takaisin viime viikolla palautetut commentary-tehtävät. Läpi pääsin, mutta olisi voinut mennä paremminkin. Puuttui kai liikaa artikkeleita, joten ajattelin opetella artikkelien käyttöä myös suomenkielessä. Minulla on a laptop ja olen the yliopistossa. Käviskö? Välillä kielen oppiminen tuntuu vaan niin epäreilulta. Artikkelit ovat niille helppoja, joilla on äidinkielessäänkin sellaisia. Ranskalaiset ja espanjalaiset taas osaavat liudan englanninsanoja luonnostaan, koska heidän kielessään on samat sanat, ehkä yhden kirjaimen erolla. Okei, heille ääntäminen tuntuu olevan vaikeampaa, mutta ainakin heillä on sanoja mitä yrittää ääntää. Ja epäreilulta tuntuu sekin, että olen samalla tasolla niiden kanssa, jotka opiskelevat englantia pääaineenaan. Vaikka taso 1. olisikin olemassa, olisin sellä ainoa ei-espanjalainen ja oppimiseni voisi jäädä siksi heikolle tasolle.

No, jos tehtävästä saatu palaute ei lannistanut tarpeeksi, niin sen hoiti puolestaan kirjasto. Aiemmin olen rakastanut kirjastoja ja nuorempana viettänyt niissä paljonkin aikaa, mutta yliopistokirjastot nostaa ihon melkein kananlihalle. Ensimmäisen yliopistovuoden aikana menin kirjastoon siinä vaiheessa, kun sinne oikeasti oli PAKKO mennä. Ja eka ärsytti niin kauheasti, kun joka kerta täytyi pyytää apua kirjan etsintään ja ne lainausautomaatitkin tuntui nielevän purematta. Kaiken lisäksi huomasin alkusyksystä, että lainausautomaatitkin olivat vaihtuneet kesän aikana. Apuuva.

Tähän saakka olen täällä käyttänyt vain kasvatustieteiden kirjastoa, mutta nyt sitte tuli tarve mennä pääkirjastolle. Olen siellä pari kertaa käynyt tulostamassa papereita, mutta en ole sen tarkemmin katsonut ympärilleni. Tänään sitten marssin kirjastoon aikeenani lainata kirjoja ja ensimmäinen kysymys oli: "missäs ne kirjat sitten on?". Koin sen liian noloksi kysymykseksi infopisteelle, joten soitin Lindalle ja sain reittiohjeet. Sitten alkoikin oikean hyllyn metsästys. Tietysti minun kirjat sattuivat olemaan juuri niissä koko kirjaston kymmenessä elektronisessa hyllyssä, joiden pitäis siirtyä nappia painamalla. Luin ohjeet ehkä sataan kertaan ja yritin siirrellä hyllyjä niistä nappuloista, mutta sain aikaan vain errormaista piipitystä. Jäi sitten kirjat kirjastoon ja minä lähdin kotiin kahville.

Dublinin matkakertomus

3-6.11.2011 Nautimme siis Dublinista 9 tytön voimin. Mukana meitä oli 3 saksalaista, 3 espanjalaista, ranskalainen ja 2 suomalaista. Lensimme Liverpoolista-Dubliniin Ryanairin siivin ja majoituimme Dublinin keskustassa sijaitsevassa Ashfield Housessa. Lennot maksoivat n.50 puntaa ees-takaisin ja tulivat näin halvemmaksi kuin ekologisempi juna+lautta vaihtoehto. Matkustimme pelkillä käsimatkatavaroilla, mikä tuntui ensikertalaisena kovin hankalalta, muttei 4 päivän reissulle kannattanut maksaa 20 puntaa ruumaan menevästä laukusta. Majoitus maksoi n.40e kolmelta yötä, sisältäen aamupalan ja varausmaksun. Niin ja Irlannissa tosiaan on eurot käytössä, mikä oli melkoinen järkytys juuri puntiin taas tottuneena. Saapuessamme Dublinin lentokentälle meitä suomalaisia nauratti tuo Daa melkoisesti. Kuka vielä muistaa "hei daa"-ilmaisun?

Lentokentältä keskustaan kulkee nopeudeltaan ja hinnaltaan kolmia erilaisia busseja ja me valitsimme sen hitaimman ja halvimman (2,3e). Bussipysäkiltä saa lipun ostettua euroilla (jopa isoilla seteleillä) automaatista, mutta bussissa täytyy maksaa tasan tasarahalla. Matka taisi kestää ainakin tunnin, koska bussipysäkkejä tuntui olevan 10 metrin välein. Saimmehan ainakin nauttia maisemista bussin yläkerrasta.

Hostellille päästyämme asettauduimme huoneeseen ja lähdimme samantien etsimään ruokapaikkaa. Päädyimme lopulta hyvin "Irlantimaiseen" ja opiskelijahintaiseen McDonalsiin. Mahat täynnä teimme vielä pienen kävelykierroksen Tempel Barin alueelle ja jatkoimme Tescon (se on siis ruokakauppaketju) kautta nukkumaan. Majoituimme 6 hengen huoneissa, joten meidän huoneessa oli myös 3 muuta ihmistä. Ensimmäinen yö jäi vähälle nukkumiselle, kun huoneen 2 tyttöä tulivat myöhään sisälle, samoin kolmas tyttö. Tämä kolmas sitten heräsi anivarhaisella lähteäkseen lentokentälle ja joka ikinen kerta räpsäytti täydet valot päälle. Ei ne valot niinkään häirinnyt, mutta voin kertoa että se alasänkykin heiluu, jos siellä yläsängyssä pukee vaatteet päälle. ..



Toisena päivänämme osa porukasta lähti aikaisin aamulla St. Stephens Greeniin (puisto) ja Crafton streetille (ostoskatu), mutta minä ja Lise (ranskalainen) nukuimme hieman pidempään ja söimme rauhassa aamupalaa. Klo11 sitten tapasimme kaikki kävelykierroksella, jonka saimme hostellin kautta ilmaseksi. Kävelykierros kesti 3-4h ja kuulimme paaaljon tarinoita kaupungista, sekä sen historiasta. Kävelyn välissä oli muuten pieni tauko, jolloin kävimme nappaamassa kahvit lämmikkeeksi. Ilma nimittäin oli melkoisen kolea ja tuulinen, vaikka auringonsäteet olivatkin lämpöisiä.

Kierroksen jälkeen kaikki muut tytöt lähtivät Guinness storehouseen tutkimaan sen valmistusmenetelmiä yms. Minua ei kiinnostanut maksaa 14e sen tutkimisesta sekä Guinnesstuopista josta en tykkäisi, joten lähdin yksin seikkailemaan. Ensin kiertelin St.Stephen's Greenissä ihastelemassa syksyn värejä, josta jatkoin Crafton Streetille, eli ostoskadulle. Kävin siis niissä paikoissa, missä tytöt kävi aamusella ennen kävelykierrosta. Ostoskadulle en mennyt ostosmielessä, vaan lähinnä katselemaan ja kummastelemaan. Paljon kun ei ostoksia saanut käsimatkatavaroihin mahdutettua. Etsin kuitenkin käsiini musiikkiliikkeen (ostoskadun ulkopuolelta lopulta) ja ostin irlantilaisen tinapillin, kuten olin suunnitellutkin. Tiedän että niitä saa suomestakin ja tuosta lähimusiikkiliikkeestäkin, mutta halusin ostaa omani Irlannista. Ja omani on muuten ihan Irlannissa tehty. Jossain vaiheessa kävin haukkaamassa lounasta ja hakemassa The General Post Officesta postimerkkejä kortteihin. Postirakennus oli kooltaan aivan valtava ja kummallista ajatella sen oikeasti olevan posti.

Illemmalla tapasimme kaikki jälleen hostellissa ja kokkasimme yhdessä ruokaa.


City Hall


Dublinin linnaa ja legopalikkarakennus


Dublinia, Christ Church Cathedral, Liffey Bridge


St. Stephen's green, Hard Rock Cafe, Trinity Gollege


St. Stephen's Green

Toinen yö sujui paremmin, kun haimme hostellin aulasta ilmaiset korvatulpat. En herännyt kuin sen ainoan kerran, kuin yläsängyssäni nukkunut tyttö heräsi mennäkseen lentokentälle bongaamaan jotain euroviisutähteä.

Aamun ensimmäinen tehtävä oli metsästää Liselle uudet kengät, koska edellisille kävi hiukan huonosti reissun alussa. Löysimme siis kelpo korvikkeet ja jatkoimme tutustumaan Dubliniaan. Dublinia on siis elämyksellinen museo, joka soveltuu myös lapsille. Ensimmäisellä kerroksessa tutustuttiin Viikinkien aikaan, toisessa kerroksessa keskiajan Dubliniin ja kolmannessa sitten arkeologien työhön. Dubliniassa pääsi myös ilmaiseksi kiipeämään torniin, josta näkyi pitkälle Dublinin ylle. Dubliniin sisäänpääsy muuten maksoi opiskelijalta 4,5e.

Dubliniasta suuntasimme Hard Rock cafeeseen lounaalle Julian ja Lisen kanssa. Vaikka noita kahviloita onkin ympäri maailmaa, minä ja Lise olimme ensimmäistä kertaa moisessa. Ruoka kyllä maistui meille nälkäisille matkustajille. Seuraavaksi päätimme lähteä St. Patricks katedraaliin. Paikalle saavuttuamme huomasimme sen olevan juuri sinä päivänä yleisölle kiinni valmistujaisten takia. No suuntasimme kakkosvaihtoehtoon Christ Church katedraalin, joka oli juuri sulkeutumassa. Aukioloaikojen mukaan sulkemusaikaan oli vielä yli tunti, mutta he kuulema sulkevat jos on hiljaista. Niinpä jouduimme sitten tyytymään tuliaisshoppailuun ja palasimme hostellille syömään päivällistä/iltapala.

Illalla kävimme vielä espanjalaistyttöjen kanssa kuuntelemassa livemusiikkia!


Dubliniassa, Dublinian kartasta löytyi Suomi (jopa Jyväskylä!), maisemaa Dublinian tornista, Hard Rock Cafen lounas


Christ Church Cathedra, joku kaunis rakennus, St. Patrick's Cathedral

Viimeinen aamu alkoi aurinkoisena ja aamupalan jälkeen suuntasimme reitille Dulinin linna ja St. Patrick's. Linnalle päästyämme kello oli vajaa 11 ja linna aukesi vasta klo12. Saamiemme tietojen mukaan St. Patricks aukesi 12.30, joten päätimme ihastella linnaa vain ulkopuolelta ja kävellä ajoissa katedraaliin. St. Patricks oli tietysti kaunis, mutta hämmästyimme miten pieni se oli. Katedraali on nimittäin Irlannin isoin ja silti se oli huimasti pienempi, kuin Chesterin katedraali. Ihastelun jälken kävelimme takaisin hostellille ja otimme saksalaisten (espanjalaiset tulivat eri paluulennolla) kanssa bussin takaisin lentokentälle. Lentokentällä sitten olimme huippuajoissa ja ehdimme syödä, odotella ja istuskella.

Menomatkalla kaikki joutuivat kokeilemaan matkalaukkuaan mallilaatikkoon. Ryanairilla on käsimatkatavaroissa sekä koko, että painoraja 10kg. Laukun lisäksi ei saa olla erillistä käsilaukkua, kameraa tai edes lentokettäostoskassia. Laukku saa olla paksuudeltaan 20cm ja minun laukku on itsessään 21cm. Materiaalinsa takia sen saa kuitenkin painettua helposti sentin pienemmäksi, mutta annan olla kun sinne on tungettu hieman tuliaisia ja eräs isohko joululahja. Tulomatkalla he nimittäin pyysivät ihmisiä (ei naama, vaan laukkukertoimella) testaamaan laukkuaan siihen laatikkoon ja oli meinaan hiukan hankalaa saada se tungettua. Yritin ensin yhdellä kädellä, pitäen toisella kädellä passia ja matkalippua, mutten onnistunut. Käännyin työntekijään päin pyytääkseni häntä pitämään tavaroitani hetken. Hän kuitenkin kommentoi heti ettei se mahdu sinne ja että se olisi sitten 40e. Pitädyin kuitenkin suunnitelmassani, lykkäsin tavarani hänen käteen ja runttasin laukun sinne laatikkoon. Nätti hymy työntekijälle ja matka jatkui lentokoneeseen.

Englannin päähän saapuessa näimme upeita ilotulituksia ilmasta käsin. 5.11 nimittäin täällä vietettiin Guy Fawkes Nightia (Bonfire Night, Fireworks Night), jonka harmillisesti menetimme ollessamme Dublinissa. Ilotulitukset näyttää maasta käsin aina niin isoilta ja korkeilta, mutta ilmasta käsin ne oli aika pikkuruisia.


Dublinin linna, St. Patrick's Cathedral, jokimaisemaa

Kokonaisuudessaan reissu oli mahtava. Vaikka noin isolla tyttöporukalla matkutaminen ei suju aina ongelmitta, niin kaikilla meillä oli mukavaa. Ja suurimmaksi osaksi jakauduimme pieniin ryhmiin, jolloin minä olin Julian ja Lisen kanssa (tämä on siis se tekstissä näkyvä me-ilmaisu). Hostelli oli mielestäni suosittelun arvoinen. Kaikki hoitui kuvitelmiemme mukaan ja aamupalakin oli runsas. Aamupala sisälsi kahvia, mehua, teetä, leipää (voita, hilloa, nutellaa), keitettyjä munia, säilykehedelmiä, jogurttia ja muroja. Keittiössä sai aamupala-ajan ulkopuolella kokata omat ruokansa halutessaan ja kaikki astiat yms. löytyivät valmiina.

Ps. En laittanu tähän kirjoitukseen summia sen takia, että äiti voisi siellä laskea miten paljon tili tyhjeni reissussa, vaan jotta tästä olisi hyötyä Dublinista kiinnostuneille!

Ei ollut tarkoitus unohtaa ketään...

Kylläpä aika on taas hujahtanut. Dublinista palasimme sunnuntai-iltana ja sen jälkeinen aika on mennyt lähinnä englannin "Commentary"-tehtävää kirjoittaessa. Sen palautus oli eilen klo 12 ja sain sen onnellisesti ajoissa valmiiksi. 800 englanninkielistä sanaa tuntui ensiksi mahdottomalta, mutta lopulta työni oli 12h ennen deadlinea viimeistelyä vaille valmis. Uskomatonta! :D Enää minun ja joululoman välissä on noin 5000 englanninkielistä sanaa ja pari esitelmää. Huoh!

Maanantaina käynnistyi uusi draamamoduulini. Luulin kurssin olevan enemmän draamaa, mutta lähinnä keskitymme taidevideoiden tekemiseen. Luulen kuitenkin, että videostani tulee lapsille suuntautuva jollain tapaa. Opin siis editoimaan ääntä ja kuvaa, eli opin hyvin hyödyllisiä taitoja päiväkotimaailmaan. Vaikka brittiystäväni Hannah huomauttikin, että kohta päiväkoti-ikäisilläkin on Iphonet ja BlackBerryt (brittivastine Iphonelle) käytössä, niin ties vaikka noita taitoja silloin tarvitsee.

Tiistai ja keskiviikko meni sumennossa omassa huoneessa tietokoneella naputellessa. Vaikka aika varmaan jakautui tasaisesti muun internetin ja tehtävään liittyvien sivustojen välillä.

Torstaina sitten kävin palauttamassa tehtävän, joka muuten olikin melko virallinen toimitus. Ajattelin lähiaikoina kertoilla opiskelusta täällä ja miten se eroaa Suomen opinnoistani, koska uskon että siellä päässä on kiinnostusta kuulla siitä. Vai miten on? Palautuksen jälkeen oli aika siivota huoneeni ja kokkailla ruokaa Julialle ja Lindalle. Illemmalla lähdimme yhdessä katsomaan jouluvalojen sytytystä. Paikalla oli paaaljon ihmisiä ja ainakin 3 kuoroa. Kuorot esittivät joululauluja ja lopuksi sitten yhteislaulun voimin "sytytimme" keskustan jouluvalot. Tapahtuma sisälsi tekolumisadetta ja ilotulituksia. Sanoin siellä ihmismassan keskellä, että jos Jyväskylän joulunavaus tuntuu ihmistungokselta, niin mitäköhän tämä sitten on.
Joulutohinasta jatkoimme kielikahvilaan tapaamaan tuttuja ja harjoituttamaan puhetaitojamme.

Perjantaina aamu alkoi akateemisella englannilla, jonka jälkeen oikeastaan aloitin tämän kirjoituksen, mutta se jäikin kesken. Lähdin nimittäin tapaamaan erästä vaihtaria, joka yritti korjata tietokoneeni ääniä. Mitään tulosta ei kuitenkaan tullut, koska ohjelmien puolesta kaikki on ok ei vika on luultavasti rakenteellinen. Vanhuuden oireita kai. Iltapäivällä tapasimme 2 britin (toinen on kansainvälistutor) ja Karon (saksalainen vaihtari) kanssa kahvittelun merkeissä. Suunnittelimme ottaa perinteeksi kiertää kahviloita ja testailla niitä. Kahvin jälkeen tietysti poikkesimme myös parissa kaupassa nuuhkimassa jouluvalikoimia. Illalla meillä olikin vuorossa taas kämppisten kesken perheillallinen. Amy kokkasi jonkinsortin lihapataa ja perunamuussia, sekä kaupan jälkiruokaa. Lihapata oli aivan superhyvää! Olen kyllä yllättynyt näiden "teinien" kokkaustaidoista.

Lauantaina meillä oli Karon kanssa hieman toimitettavaa kaupungilla ja kävimme sitten myös testaamassa Starbucksin joulukahveja. Oikeastaan jo ennen tätä keitin kaksi kattilallista riisipuuroa, koska illalla oli tiedossa karjalanpiirakkailtamat. Kutsuimme meidän kolmen suomalaisen lisäksi yhteensä 4 muuta vaihtaria ja yhden britin, mutta vain 3 vaihtaria pääsi. Meidän lisäksi oli siis 2 saksalaista ja espanjalainen. Olin ainoa joka oli ennen tehnyt karjalanpiirakoita, joten sain toimia opettajana kaikille. Lopputuloksena oli kuitenkin paljon persoonallisen näköisiä karjalanpiirakoita ja iloinen mieli. Yllättävää kyllä, mutta kaikki tykkäsivät meidän kummallisista suomalaisista leivonnaisista. Ja söimme ne tietysti munavoin kanssa!

Lähipäivinä luvassa sitten Dublinin matkakertomus, olkaahan kuulolla!

(Koska aloitin kirjoittamisen perjantaina, tuohon ajaksi nyt tuli perjantai. Tosiasiassa siis tämä kirjoitus julkaistiin tänään, sunnuntaina.)

Dublin!

Lähdemme huomenissa 9 tytön voimin valloittamaan Dublinia sunnuntaihin saakka. Matkamme kulkee Chester-Liverpool junalla ja siitä eteenpäin Ryanairin siivin. Ei siis kannata ihmetellä mihin olen kadonnut, jos mitään ei kuulu.

Kuulumisesta puheenollen, tietokoneeni on ruvennut mykäksi. Ongelma ilmeni launtaina monen tunnin musiikin kuuntelun jälkeen. Välillä sain kikkailemalla äänet hetkeksi takaisin, mutta en enää. Nyt ei siis ole musiikkia, ei tv-sarjoja, eikä SKYPEÄ!

Pitää ehkä etsiä tietokonetohtori reissun jälkeen...

Mukavaa loppuviikkoa kaikille <3

Happy Halloween!

Eilen vietettiin halloweeniä. Olin siitä jotenkin tosi innoissani, koska täällä sitä vietetään kunnolla kaikkine perinteineen. Vaikkakin osa on sitä mieltä, että täällä halloween ei ole mitään verrattuna Amerikan versioon. Valmistautuminen alkoi täällä jo varhain. Kauppojen hyllyt täyttyivät karkeista ja asusteista aikaa sitten. Liikkeiden ikkunat oli somistettu hämähäkinseiten ja kurpitsoin.

Me metsästimme Julian kanssa asusteemme perjantaina ja huomasimme olevamme vähän myöhässä. Primarkin hämähäkkisukkahousut oli loppuunmyyty, kuten moni muukin halloweenasuste monessa muussa kaupassa. Halusimme molemmat pukeutua, muttemme maksaa kymppejä asustamme. Tässä vaiheessa tietysti tajusin, että kaikki mustat mekkoni ovat Suomessa. Mitäköhän oikein olen ajatellut pakatessa, kun mekkoja löytyy kaksi jotka molemmat ovat valkoisia ja pitsisiä? No lähes epätoivon iskiessä sain hyvän (ja halvan) asuidean. Valkoinen pitsimekko päälle ja siihen päälle 98penniä maksava hämähäkinverkko hämähäkkeineen. Lisäksi ostin punnan irtoripset, joiden kuivuneella liimalla en niitä saanut kuin hetkeksi kiinnitettyä. Poskeen taiteilin vielä hämähäkinverkon ja hiuksiin kiinnitin pinnillä verkon mukana tulleen hämähäkin. Asu tuli siis maksamaan 1,98puntaa ja silläpä voitin vaihtareiden halloweenjuhlan asukisan ja sain paljon kehuja ideasta.

Halloweenvalmistelut alkoivat lopulta sitten sunnuntai-iltana projektilla nimeltään kurpitsa. Olin ostanut onneksi kurpitsani perjantaina, koska lauantaina niitä ei kuulemma enää ollut Tescossa. Halusin kovertaa kurpitsan Jack-o'-lanterniksi ja tehdä sisälmyksistä piirakan. Kovertaminen oli helpompaa kuin ajattelin. Vaikka päätinkin tehdä helpon ja yksinkertaisin kuvion näin aloittelijana, niin hieno siitä silti tuli. Kurpitsan sisälmyksistä leivoin piirakan, vaikkakin kurpitsapiirakka on amerikkalainen eikä brittiläinen juttu. Kurpitsan koverruksesta ja piirakasta löytyy sitten leivontablogin puolelta enemmän kuvia ja kertomusta pikapuoleen.

Eilen lähdin kameran kanssa kauppareissulle, tarkoituksenani ottaa kuvia kauppojen näyteikkunoista, mutta myöhästyin tässäkin asiassa. Nimittäin eilen oli jo osa kaupoista korvannut hämähäkinseitit joulupalloilla. Tässä kuitenkin pari, mitä jäljellä vielä oli:




Illemmalla keräännyimme ensin porukalla syömään kurpitsapiirakkaa ja ihastelemaan "Jackiä" patterikynttilänvalossa. Sitten siirryimme pukemaan asusteitamme ja valmistautumaan iltaa varten. Jossain vaiheessa ovelta kuului koputus ja Linda meni avaamaan. "Trick or treat!" kuului ovelta ja minä säntäsin paniikissa miettimään mitäs voisin heille tarjota. Kaapista löytyi onneksi avattu karkkipussi, josta tarjosin pojalle kourallisen. Pyysin luvan ottaa kuvan heistä muistoksi ja toki sainkin.




Meille vaihtareille oli tosiaan järjestetty oma halloweenjuhla yliopiston tiloissa. Tulimme paikalle myöhässä ja huomasimme siellä olevan muutenkin valitettavan vähän ihmisiä. Siksipä voitinkin asukilpailun, koska harva tulijoista oli edes pukeutunut. Jatkoimme sitten matkaa yksityisiin juhliin erään vaihtarin kotiin ja siellä sitä pukuloistoa vasta näkyikin. Oli irvikissaa ja vankikarkureita, sekä tietysti meitä hämähäkkinaisia muutama :D