Joulukalenteri: 24.12

Ilahduttavaa on viettää Joulua perheen kesken!

Hyvää Joulua kaikille <3

Joulukalenteri: 23.12

Tänään ilahduttavaa on jouluvalmistelut. Vaikka yöunet ovatkin jääneet vähille ja väsyttää, niin silti on mukavaa valmistella joulua, leipoa ja paketoida lahjoja. Toin Englannista mukanani muutamia englantilaisia joulujuttuja ja jotenkin se tuntuu pehmittävän sitä ajatusta, että on nyt poissa sieltä englannin kodista.

Joulukalenteri: 22.12

Ilahduttavaa on ollut nähdä kaikkia ihania ystäviä (sis. kuvien puput) tänään ja eilenkin. Se tunne kun mikään ei ole muuttunut, vaan voimme samanlailla istua kahvikupposella, vaikka 3 kuukautta onkin kulunut viime näkemisestä...

Joulukalenteri: 21.12

Vaikka Chesteriin onkin jo vähän ikävä, niin tänään oli ilahduttavaa tulla pitkästä aikaa Jyväskylään <3

Kuva lainattutäältä.

Joulukalenteri 20.12

Ilahduttavaa, että heräsin tänään puoli 8, eli Englannin aikaan puoli 6. Yhdeltä olin jo käynyt äidin kanssa mm. joulukuusiostoksilla ja kahvittelemassa. Huippua, kun ensimmäinen Suomi-päivä ei mennytkään nukkumiseen vaan monien kivojen asioiden tekemiseen. No ehkä ilta ei päättynyt ihan niin mahtavasti, kun jäätiin pariksi tunniksi lukkojen taakse, mutta jospa yöuni hoitaisi senkin harmituksen pois...

Kuva: We heart it.

Joulukalenteri: 19.12

Jos kaikki menee hyvin ja suunnitelmien mukaan, niin tänään 17.05 laskeudutaan Suomeen.
Ilahduttaako muitakin, kuin minua?

Kuva: We heart it.

Joulukalenteri: 18.12

Taisi olla eilen, kun viimeiset kämppikset lähti, niin ajattelin miksi ihmeessä en ostanut lentoja perjantailla tai lauantaille. Lentoja varatessa ajattelin jättäväni viikonlopun jouluostoksille ja koulutöille. No jouluostokset oli oikeastaan jo tehty ennen viikonloppua ja essee ei ole edennyt kuin otsikon ja pienen suunnitelman verran eteenpäin. Silti koko viikonloppu on ollut kerrassaan ilahduttava. Olen viettänyt niin monta ihanaa ja ilahduttavaa hetkeä täällä ystävieni kanssa. Tänään kävimme ensin suomityttöjen kanssa yliopiston kirjastossa tekemässä check in:in huomiselle ja sittemmin joukkoomme liittyi Michael vuoden viimeisille teekutsuille. Löysin viimeisellä kauppareissullani DIY (Tee se itse) piparinkoristelupakkauksen ja niinpä tänään teen(tai kahvin)juonnin ohessa koristelimme joulukuusipiparit. Huippua! Michaelilta saimme kaikki Kinder-munat, joka on kuulema hyvin saksalainen (tai ainakin heidän perheessä tavallinen) pieni joululahja. Suomessa Kinder-munat kuuluvat pääsiäiseen, mutta on hauskaa oppia uusista ja erilaisista perinteistä. Näin illalla olen nauttinut rauhassa päivälliseni yksinäisyydessä ja nyt täytyisi kai pakkaushommiin ruveta. Kunhan maltan, pitäisi käydä viemässä ainakin tietokone vielä Laurenin luo säilöön loman ajaksi. Mutta yksin talossa ja vielä ilman tietokonetta, apuuva!

Kuva eiliseltä maailmanpyöräkierrokselta.

Joulukalenteri: 17.12

Suomeen lähtö lähenee! Tämä päivä meni lähinnä ystävien kanssa touhutessa. Aamulla kävin auttamassa Liseä tuomaan tavaransa minun luo, koska hän joutui luopumaan asunnostaa tänään ja lähtee Ranskaan vasta huomenna. Sitten hyvästelin kaksi viimeistä kämppistäni ja vietin aikaa Lindan kanssa rupatellen. Illalla lähdimme Julian, Laurenin ja hänen poikaystävän kanssaan testaamaan Chesterin maailmanpyörä ja iso liukumäki. Iso liukumäki on vieläkin pystyssä, vaikka kokeilimmekin sitä kaikki kolme tyttöä perätysten. Nyt Lise tuli yöpymään luokseni, joten yksin ei ole vielä tarvinnut olla, vaikka talossa nyt olenkin yksin. Viimeisen yön joudun kylläkin olemaan aivan yksin ja kieltämättä hieman jännittää se. Superilahduttava asia tänään oli Laurenilta saatu joululahjamuki! En odottanut mitään lahjaa edes, koska emme ole tunteneet kovinkaan kauaa vielä. Mutta melko nappiin osui lahja :)

Joulukalenteri: 16.12

Heräsin aamulla viestiin, jossa ilmoitettiin täällä satavan lunta. No se lumisade ei ihan vielä vakuuttanut, mutta kun kämppisten kanssa tarpeeksi kauan tuijotettiin sankkaa vesisadetta ikkunasta, se muuttuikin lumeksi. Hullu suomalainen vaihtoi tossut kenkiin ja juoksi ulos yöpuvussa kokemaan ensilumen. Ai että onko ilahduttavaa! Toivotaan vain, ettei lunta sada liikaa niin että se vaikuttaisi lentoliikenteeseen...

Joulukalenteri: 15.12

Tänään mua on ilahduttanut kauheasti kaikki pienet suomijutut. Luentomateriaaleissa huomasin lähdeviitteessä liudan suomenkielisiä sukunimiä. Ihan intopinkeenä sitten lueskelin, että lähteissä tosiaan oli suomalaistekijöiden kirja.

Lyhyehköltä luennolta jatkoin matkaani erääseen liikkeeseen hakemaan tilamaani joululahjaa. Kun tavasin kassalla sukunimeni, niin takanani oleva vanhempi mies kääntyi kysymään olenko suomalainen. Olin tietysti ihan hämilläni ja vastasin olevani. Hän sanoi sujuvasti "huomenta!" ja kyselin sitten hiukan, miten hän voi osata suomea. Kuulema ollut tekemissä Lapista kertovan museon kanssa. Ihan tarkkaan en tarinaa käsittänyt, kun yritin kuunnella kassaneitiä samaan aikaan.

Oikeastaan jo pari viikkoa ilahduttanut suomijuttu on Iittalan taika-astiat erään kokkikaupan ikkunassa. Kyseinen kokki- tai keittiötarvikekauppa on sama, kuin mikä oli Marlow'ssa ollessani siellä au pairina. Tänne kauppa avattiin pari viikkoa tulomme jälkeen. Kauppa on kahtena päivänä viikossa koulumatkani varrella ja ne astiat saavat aina pienen hymyn huulille. He kai ajattelevat täällä ne jouluisiksi, kun kerran ovat jouluiseen ikkunasomistukseen päätyneet. Kyseisessä kaupassa muuten myydään myös muumimukeja, mutta hurjaan n.20e kappalehintaan.

Päivän ilahduttajiksi päätyi myös taivaalla paistanut aurinko, sekä kämppikseltä joululahjaksi saatu nalle (kuvassa).

Huomaa myös tänään postattu toinen kirjoitus...

Ajatuskaatopaikka

Luin joskus jostain blogista, kyseisen blogin olevan kirjoittajansa ajatuskaatopaikka. No, tämä postaus saakoon toimia minun ajatuskaatopaikkanani.

Palautin tänään viimeisen ennen joulua palautettavan koulutyön ja huomenna on edessä enää 1,5h kestävä englannin tunti. Kauhoin tänään kuitenkin kirjastosta mukaani kirjoja, jotta saisin työstettyä sitä ihanaa 3000 sanan esseetä viikonloppuna. Sen palautus on 10.1. eli juuri takaisin paluuni jälkeen. Tuota viimeistä tehtävää tehtäessä venyi aamu neljään, joten nyt pikkuisen väsyttää. Siltikin tekisi mieli aloittaa heti tuo uusi essee, kun on vielä jotenkin vauhti päällä.

Kuten aiemmin kerroin, englannin tunneilla on kuultu esitelmiä jos mistäkin aiheesta. Viime perjantaina yksi ranskalaistyttö piti esitelmän kulttuurishokista vaihto-oppilaan näkökulmasta. Esitelmässä tuli esille tärkeä pointti, mikä on täysin totta. Nimittäin kulttuurishokki on voimakkaampi palatessa takaisin kotimaahan. Tätä on ehkä vaikea ymmärtää, mutta minulla ainakin on melko ristiriitaiset tunteet Suomeen tulosta. Samaan aikaan on ikävä ihmisiä, suomijuttuja, lunta yms., mutta samalla tuntuu hurjalta lähteä täältä kodistaan pois melkein kolmeksi viikoksi. Täällä on oma huone, omat tavarat ja tutut rutiinit jo.

Kun tulen Suomeen, yhtäkkiä kaikki ympärillä puhuukin suomea, maisemat on erilaiset, eikä ole omaa kotia tai huonetta. Kukaan ei kutsu minua kaupan kassalla nimillä "darling" tai "love". Täällä on myös tottunut olemaan niin paljon tekemissä ihmisten kanssa, että Suomessa varmaan tuntuu orvolta olla hetkikin yksin. Se, että asuu viiden ihmisen kanssa takaa sen, että joka päivä sinulta kysytään vähintään kymmenen kertaa "mitä kuuluu" jo pelkästään oman talon sisällä. Vaikka joskus tuntuukin ärsyttävältä ne ainaiset mitä kuuluu/onko kaikki hyvin -kysymykset, niin tiedän että niitä tulen siltikin Suomessa kaipaamaan.

Vaikka kahden tunnin aikaero kuulostaa pieneltä, niin kyllä se jonkin verran vaikuttaa ainakin minuun. Nimittäin jos täällä menisin klo 12 nukkumaan, niin sehän on Suomessa kello kaksi silloin. Ja jos heräisin kymmeneltä, niin Suomessa heräisin klo 12. Taitaapa siellä olla melko paljon pimeämpääkin, kuin täällä? Sekin varmaan sekoittaa pakkaa vielä vähän lisää.

En tarkoita tällä, että haluaisin asioiden olevan samanlailla molemmissa maissa, mutta odotan pienen pientä ymmärrystä siihen, jos ikävöin siellä Suomessa tänne takaisin.

Olen myös viime päivinä miettinyt, olenko muuttunut tässä kolmessa kuukaudessa? Kun tulin tänne, sanoin juovani vain kahvia, en lainkaan teetä. Vaan mites on käynyt. Kahvi on edelleenkin voittamaton, mutta pikakahviin kohta kyllästyneenä on alkanut erilaiset teetkin kelvata. En myöskään ottanut hametyttönä Suomesta yhtään housuja (ulkoilu- ja urheiluhousujen lisäksi) mukaan, koska sanoin tykkääväni pitää vain hameita. Kas kummaa, kun täällä oli aivan pakko saada mustat farkut hankittua ja niistä on tullut aika lempparit. Olen myös oppinut tiskaamaan tiskit ajallaan. Kuuden hengen taloudessa kun ei voi kasvattaa tiskivuorta ja toisekseen kahdella lautasella, kahdella lasilla, yhdellä kulholla ja neljällä mukilla ei kovin vuorta kasvatella.

Olen täällä huomannut tykkääväni myös sellaisista joululauluista, jossa kuoro laulaa korkealta ja kovaa. Siis sellaisista, mitä täällä kuulee paljon niiden markettihumppien lisäksi. En tiedä johtuuko tämä mielipidemuutos siitä, kun pääsin niitä itse laulamaan kuoron kanssa yliopiston carol serviceen, mutta ne varmaankin jää muistoiksi myös tästä vuodesta.

Omasta mielestäni koen muuttuneeni ehkä avoimemmaksi. Aluksi vaikutin varmaan kauhean epäsosiaaliselta ja kylmältä ihmiseltä, koska me suomalaiset vaan olemme vähän ujoja ja hiljaisia muiden näkökulmasta. Olen yrittänyt selittää ihmisille täällä, miten Suomessa minua pidettäisiin melkein pimahtaneena jos kävelisin Suomessa suupielet korvissa. Täällä samassa tilanteessa ihmiset hymyilevät (tuntemattomatkin!) takaisin tai ajattelevat minun vain olevan onnellinen. On ollut lähes pakko opetella olemaan muutenkin avoimempi ihan tunteistaan ja ajatuksistaankin.

Niin ja onhan tuo tukkakin kasvanut jonkin verran ja jotain muuta pientä muutosta, mutta eiköhän minut silti samaksi henkilöksi tunnista :)

Joulukalenteri: 14.12

Hyvä ruoka, parempi mieli.
Näitä jo kohta kuuluisia viimeisiä koulutehtäviä vääntäessä, on hyvä ruoka erityisen tärkeää. Pieni herkuttelu ja kahvikupponen tietokoneen vieressä saa kummasti työskentelystä edes hieman ilahduttavampaa.

Kuva: We heart it.

Joulukalenteri: 13.12

Sain juuri valmiiksi draamaopintojeni esseen, jonka takia kaikki on ollut viime päivinä tyhmää ja ärsyttävää. Sekös jos mikä siis ilahduttaa, että se on nyt tehty! Essee ei siis sinänsä ollut pitkä, mutta tehtävänanto oli todella epäselvä ja vaadittuja lainauksien käyttöä oli mahdotonta lisätä tekstiin välttämättä niiden irrallisuutta. Nyt peukut pystyyn, että tulisi vaadittavat 40 pistettä ja essee menisi läpi!

Kuvan lainasin törkeästi draamaopintojen nettisivuilta. Se on otettu draamaopintojen orientaatiosta ja jossain tuolla sanomalehtilumen seassa olen minäkin.

Joulukalenteri: 12.12

Tänään päiväni ei alkanut hyvin ja kaikki tuntui menevän päin honkia. Oli vaikea löytää mistään mitään hyvää. Jossain vaiheessa soi kuitenkin puhelin ja pyydettiin naapuriin kahville. Siellä sitten odottikin kahvipöytä koreana joululahjan kera. Puhelin soi toisenkin kerran ja tällä kertaa haluttiin tulla meille kyläilemään. Mukana tuotiin suklaakaupan suklaita ja suklaiden seuraksi sulatettiin pakastimesta itseleivottuja karjalanpiirakoita. Vaikka mieli on vähän matala vieläkin, niin on ilahduttavaa saada tällaisia puhelinsoittoja!

ps. Hyvää 24v. synttäriä tiedät kyllä kuka <3

(Kuva kansainvälisestä karjalanpiirakoiden leivonta-illastamme)

Joulukalenteri: 11.12

Takana on mahtava viikonloppu, mutta on ilahduttavaa olla taas kotona. Seuraavan kerran jos sanotaan, että ottakaa lämpöisiä vaatteita mukaan, se tarkoittaa myös sitä. Jotenkin ajattelin että suomalaisena pärjään kyllä ihan normaaleilla vaatteilla sisätiloissa. Pakkauslistassa luki myös makuupussi tai lakanat ja makuupussittomana otin tietysti lakanat mukaan. Viikonloppupaikassamme nimittäin oli semmoiset huovat peitoiksi ja makuupussilliset nukkuivat sekä makuupussilla, että huovalla. Ensimmäisen yön aikana heräsin valehtelematta 10 kertaa siihen, että tärisin kylmyydestä. Ja päällä minulla oli pari vaatekertaa, pipo ja hanskat.

Aamulla juttelin Laurenin (britti) kanssa siitä, miten Suomessa ei ikinä ole sisällä noin kylmä. Laurenin mielestä britit vaan tykkää säästää energiaa. Minun mielestä kylläkin Suomessa osataan vaan rakentaa talot lämpöisemmiksi. Jälkimmäiseksi yöksi sain onneksi makuupussin lainaksi ja nukuin kylmää nenänpäätä huolimatta oikein lämpöisesti ja makoisasti. Mutta oma koti kullan kallis (ja lämmin!)

Kuva: We heart it.

Joulukalenteri: 10.12

Tätä on vaikea uskoa, mutta olen jo aloittanut tavaroiden pakkaamisen Suomi-reissua varten. No myönnetään, että laukussa on tällä hetkellä vain ne tavarat, joita en täällä enää tarvitse, sekä joululahjat. Kokonaisuudessaan laukun pakkaaminen on tällä hetkellä kuitenkin ilahduttavaa. Ei tarvitse miettiä pahemmin, josko unohtaa jotain tärkeää, kun Suomessa on omaisuudestani suurin osa. Vaatteitakaan ei tarvitse paljoa pakkailla mukaan, kun niitäkin sieltä löytyy. Tärkeintä on siis vain passi ja matkaliput, eikös vain?

Kuva otettu Manchesterin Art Galleriassa

Ps. Tämä on ajastettu postaus, sillä kirjoittaja huitelee "Weekend Away":llä!

Joulukalenteri: 9.12

Viikkojen panikointi on nyt ohi ja esitelmä takana. Tänään aloitin siis aamuni pitämällä esitelmän englannin kurssilla. Aiheeni oli omista opinnoistani, eli Reggio Emilia -pedagogiikka. Voin kertoa, että jännitti puhua siellä luokan edessä ihan kauheasti ja jopa niin paljon, että unohdin alun lämmittelykysymykset. Ei siinä mitään vahinkoa onneksi käynyt, mutta ehkä kysymyksillä olisi vanginnut paremmin kuulijoiden mielenkiinnon.

Ilahduttavaa on se, että se on vihdoin ohi!

Enää täytyy täydentää 600 sanan videoanalyysi-esseetä ja kasata englannin portfolio. Sitten koittaisi Suomi-loma! 3000 sanan essee kyllä piilottelee siellä taustalla, koska sen palautus on vain hieman tänne paluuni jälkeen. Ehkä on pakko kuitenkin myöntää, että jotain joutuu Suomessakin opintojen eteen tekemään, vaikkei millään tahtoisi.

Kuva: We heart it.

Joulukalenteri: 8.12

Niin kuin Jyväskylässäkin, täälläkin pyörii keskustassa feissareita. Olen parin kanssa jutellut jo pitkät tovit ja aina he joutuvat pettymään lopulta siihen, ettei minulla on paikallista pankkitiliä. Tänään olin menossa kahvittelemaan ja en millään olisi jaksanut pysähtyä juttelemaan feissarille taas. No niiden ohi kun ei kehtaa vaan pokkana kävellä, niin keskustelu meni sitten suunnilleen näin (suomennettu vapaasti):
Minä: Mulla ei ole englantilaista pankkitiliä!
Feissari: Ai! Mistä sä olet kotoisin?
Minä: Suomesta
Feissari: Ai, wau! Miten sanotaan "hi" suomeksi?
Minä: No, sä voit sanoa "moi".
Feissari: Aijaa, "moi". No miten sanotaan "kaunis nainen" suomeksi?
Minä: "Kaunis nainen"
Feissari: Okei,siis mau kaunis nainen! Mä aion käyttää tätä tulevaisuudessa!Kiitos sulle ja hyvää päivänjatkoa!
Minä: Se on tosi kiva, samoin, heippa! (ja poistuin hihitellen)

Moi:sta tuli siis mau!

Tämän tarinan pointtina kuitenkin on, että feissari oli tänään minua ilahduttanut asia. Vaikka ne kuinka tuntuisi rasittavilta, niin täällä niiden kanssa voi käydä hauskoja keskusteluita. Ja eihän tuolle mau:lle voinut muutakuin nauraa!

Kuva: We heart it.

Joulukalenteri: 7.12

Vaikka pari viikkoa sitten mulla meinasi totaalisesti mennä hermo mun brittikämppiksiin ja välillä mietin miten kestän niiden "teinielämää", niin onhan ne silti ihania! Olen harjoitellut perjantaina edessä olevaa englannin esitelmää ja tänään istutin brittikämppikseni keittiön penkeille korjaamaan mun ääntämisvirheitä. Juttu meni mielenkiintoiseksi siinä vaiheessa, kun he keskenään rupesivat väittelemään miten jotkut sanat kuuluisi ääntää. Ei ne natiivitkaan siis osaa täydellisesti...

Ihana Amy kuitenkin teki mun kompastussanoille muistilaput, joihin kirjoitti myös sanat niin, kuin ne äännetään. Sain sitten läksyksi treenata niitä lapuilta ja huomenna sitten uudestaan esitelmäharjoitusta! Ilahduttavaa on siis omistaa kivat kämppikset, jotka tekevät kaikkensa saadakseen minut oppimaan englantia ja ääntämään täydellisesti.

Joulukalenteri: 6.12

Tänään ilahdutti kovasti Suomen itsenäisyyspäivä ja etenkin se miten sitä vietimme. Julia ja Linda tulivat minun luokseni meidän Linnanjuhlakatsomoon. Minä keitin lohikeittoa, Linda toi jälkiuunileipää (pakkasestaan) ja Julia hapankorppuja ja salmiakkia. Aivan luksusta siis koko ilta!

Joulukalenteri: 5.12

Tänään ja viime päivinä, minua on suuresti ilahduttanut ystävät. Olen tajunnut kuinka ihania ihmisiä olen tavannut täällä ja kuinka ihania ihmisiä puolestaan odottelee siellä Suomessa. Olette tärkeitä kaikki<3

Kuva: We heart it.

Joulukalenteri: 4.12

Melkein meinasi unohtua tämän päivän kalenteriluukku. Tänään muistellaan vielä eilistä reissua eilisellä Starbucks-kuvalla. Starbucks ilahduttaa aina! Etenkin se ilahduttaa aina, että Starbucks on parin korttelin päässä ja kaksi kertaa viikossa koulumatkan varrella.

Joulukalenteri: 3.12

Tänään matka kulki Manchesteriin ja takaisin, junalla tietenkin. Mikäs junalipussa sitten ilahduttaa? No tuo nuotinmuotoinen reikä! Täällä leimaamisen sijaan liput rei'itetään, mutta yleensä ihan perus pyöreällä kuviolla. Tänään lippuun kuitenkin ilmestyi söpö nuotti :)

Liikkeellä olin tänään kolmen ranskalaistytön kanssa (Lise, Camille, Julie) ja aika montaa kertaa sain muistuttaa siitä, että mikäs se tänään käytettävä kieli olikaan?
Manchesterissä kävimme Manchester Art -galleriassa (joka reissun pakollinen museokäynti :D), syömässä, sekä joulumarkkinoilla. Joulumarkkinan osia oli pitkin kaupunkia, mutta yhdellä aukiolla oli sitten isompi alue niitä kojuja. Eri maille löytyi oma osionsa, oli Saksaa, Itävaltaa, Espanjaa jne. Kojuissa myytin lähinnä ruokaa ja juomaa, sekä kaikenlaisia käsitöitä ja koristeita.

Sää ei kyllä ihan suosinut, sillä tuli päivän mittaan pahimpia sadekuuroja, mitä olen täällä nähnyt. Kerran sade muuttuikin raekuuroksi ja huusi tytöille "GAP" ja juostiin kaikki äkkiä kyseiseen vaatekauppaan. Vielä kun käveltiin junalle päin takaisin ja oltiin muutenkin tarpeeksi märkiä ja viluisia, niin eikös bussi kivasti roiskuttanut meidän päälle lammikollisen kuravettä. Niin ja myöhästyttiin minuutilla meidän junasta, mutta onneksi seuraava lähti puolen tunnin päästä.

Joulukalenteri: 2.12

Tänään minua on ilahduttanut meidän jouluteemainen "family dinner". Koska PeiJie lähtee jo huomenna joululomaksi Malesiaan, pidimme "pikkujoulut" ennakkoon. Tytöt olivat koristelleet koko keittiön ja portaikon jouluiseksi kun tulin kotiin. Ruokailumme alkoi "crackereillä", jotka vedettiin rikki ja sisältä paljastui paperikruunu, vitsi ja pieni yllätys. Paperikruunut päähän ja sitten kohti pääruokaa. Tarjolla oli tuorejuustolla täytettyä broileria pekoniin käärittynä, perunamuussia, parsakaalia, porkkanaa ja herneitä. Jälkiruoaksi omenapaistosta ja lämmintä vaniljakastiketta.

Joulukalenteri: 1.12

Sain tänään idean omasta blogijoulukalenterista. Jokaisesta luukusta avautuu minua ilahduttanut asia. Ja näin se alkaa!



Tänään minua on ilahduttanut joulukalenteri. Omani ei ole suklainen, vaan perinteinen luukkukalenteri. Vaikka kalenteri onkin ollut jo viikon esillä, oli se silti vain kivaa nähdä, minkälainen kuva sieltä paljastuu. Kuten kuvasta näkee, luukusta tuli kuusi kera ihmisten.