5. Päivä Pohjois-Irlannissa (2/2)

Rope Bridgeltä ajoimme Giant's Causewaylle.

Giant's Causeway on noin 40 000 yhteen liittyneestä basalttipylväästä koostuva nähtävyys Pohjois-Irlannin koillisrannikolla Antriminin kreivikunnassa noin 4,8 km Bussmills:n kylän pohjoispuolella.
Pääasiassa kuusikulmaisista pylväistä koostuva kalliomuodostelma on saanut alkunsa 50 - 60 miljoonaa vuotta sitten tapahtuneesta tulinvuoren purkauksesta ja siitä syntyneestä laavavirrasta. Paksu laava virta on jäähtynyt tasaisesti ja samalla sen tilavuus on pienentynyt. Kutistumisen seurauksena laavaan on tullut säännöllisiä halkeamia, joita vesi on edelleen laajentanut. Prosessi on toistunut useita kertoja, josta muistona rantatörmän kalliossa on useita balsalttipylväskerroksia.
UNESCO julisti nähtävyyden maailmanperintökohteeksi vuonna 1986. (Lähde: Wikipedia)

Causewayn synnystä on kuitenkin monenlaisia tarinoita, joista yhden kuulimme matkallamme: Muinoin tuolla rannikolla eleli Jättiläinen vaimoineen, joka näki Skotlannin rannikolla toisen Jättiläisen ja päätti rakentaa väylän tämän luokse. Hän rakensi väylää pitkään ja harkiten, kunnes se oli valmis ja ulottui Skotlantiin saakka. Kun hän saapui Skotlantiin, hän kuitenkin huomasi Jätin olevan monta kertaa hänen kokoisensa ja juoksi takaisin Irlannin puolelle. Skotlannin jätti oli kuitenkin huomannut tämän ja tuli meren yli häntä etsimään. Irlannin jätti kysyi paniikissa apua vaimoltaan ja vaimo peitteli hänet heidän kotinsa nurkassa olevaan sänkyyn ja kehitteli tutin hänen suuhunsa. Kun Skotlannin jätti tuli häntä kyselemään, vaimo kertoi hänen olevan poissa, mutta palaavan pian. Jätti jäi odottamaan, mutta pian huomasi "jättivauvan" sängyssään. Jätti laskeskeli mielessään, että jos Irlannin Jätin vauva on noin iso, on sen Jätin sitten oltava melkoisen kokoinen. Niinpä hän peloissaan juoksi takaisin Skotlantiin ja rikkoi kiviväylän matkallaan, jottei Irlannin Jätti pääsisi häntä etsimään...






























Söimme omakustanteisesti lounasta The Nook nimisessä ravintolassa/Pubissa lähellä Giant Causewaytä.


Dunluce Castle, jota pysähdyimme etäältä katsomaan ja kuvaamaan.





Paddywagon

Kierros jatkui Derryn kautta Belfastiin, joten jäimme pois kyydistä Derryssä. Kierroksella on siis parisen tuntia aikaa vierailla Derryssä ennen Belfastiin paluuta. Derryssä kävimme taas jätskillä ja kiertelimme ympäri kaupunkia viimeisen kerran. Satuimme keskelle ihmeellistä poliisihässäkkää, josta emme vielä tänäkään päivänä ole tietoisia sen enempää. Pysähdyimme hetkeksi kadunvarteen ja sinä ainaka ohitsemme käveli noin 8 poliisia isoine aseineen, kun jatkoimme matkaa näimme heidän pysäyttävän autoja ja sanovan heille jotain. Meille kukaan ei mitään sanonut, joten kävelimme vain tyynesti koko hässäkän ohi.

Kävimme ostamassa ruokakaupasta matkaeväitä ja hyppäsimme bussiin kohti lentokenttää. Ainakin olimme tarpeeksi ajoissa tällä kertaa lentokentällä ja hengailimme vaikka kuinka kauan Derryn pikkuisella lentokentällä. Portteja lentokentällä on tasan kaksi, joten kovin pahasti ei ainakaan voisi siellä eksyä. Ryanair lensi meidät takaisin Liverpooliin, josta bussilla junalle ja junalla Chesteriin.


Pohjois-Irlannissa on Skotlannin tavoin omat pankkinsa ja näin ollen omat setelinsä.


Ryanairin Ohje-kortti on tähän mennessä näkemistäni kaikkein hauskin...


Kokonaisuudessaan Pohjois-Irlannin reissu oli huima kokemus ja viimeinen päivä todella kruunasi sen! Nastin kanssa emme hötkyilleet ja tehneet minuuttiaikatauluja, vaan elimme hetken kerrallaan, nauttien reissuelämästä.