Ö-vaihe

Perjantaina alkoi englanninkurssi, mikä on siis akateemisen englannin kurssi vaihtareille ja 10op arvoinen. Sitä on Pääsiäiseen saakka 1,5h viikossa. Kurssilla pidämme esitelmiä ja harjoittelemme akateemisen englannin kirjoittamista. Ensimmäisellä tunnilla leikimme jäänmurtoleikkiä pikadeittailun tapaan. Hieman jännittää nuo tulevat esiintymiset, vaikka onhan matalempi kynnys puhua englantia muille vaihtareille, kuin natiiveille. Perjantaina tarkoituksemme oli myös käydä elokuvissa katsomassa Leijonakuningas, mutta toisin kävi. Meillä oli hieman erimielisyyksiä paikan sijainnista yms. joten emme loppujen lopuksi ehtineet ajoissa perille. Tästä sitten alkoikin se otsikon kertoma Ö-vaihe.

Lauantaina vuorossa oli yliopiston vaihtareille tarkoitettu retki Pohjois Walesiin. Maisemat olivat huikeita vaikka sää olikin sateinen. Suunnittelimme jo uutta retkeä keskenämme keväämmällä, jotta voisimme harrastaa hieman enemmän patikointia paremmassa säässä. Nyt lähinnä vain kuljimme bussilla paikasta toiseen ja kävelimme hetken siellä sun täällä. Laitan lähipäivinä muutaman kuvan tännekin, vaikka fb-kaverit voivat niitä jo sieltä selailla.

Sunnuntaina sain kutsun naapuriin aamupalalle ja iltapäivällä menimme vihdoin sinne elokuviin. Tällä kertaa menimme ajoissa. Oli ihanaa nähdä Leijonakuningas ja vielä ihan elokuvissa! Ainoa häiriötekijä oli huutavat lapset. En tiedä mitä vanhemmat ajattelivat tuodessaan 1-2v. lapset katsomaan Leijonakuningasta? Suomessa elokuvalla on ikäraja 7, mikä tarkoittaa että 5-6v. saavat katsoa vanhemman seurassa. Täällä elokuva on kaikille sallittu...

Tänään, eli maanantaina, olen ollut vapaalla. Olen maksanut vuokrani tänne ja käynyt tulostamassa yliopistolla. Hurjan ahkeraa :D

Mutta siitä Ö-vaiheesta. Tulimme siihen tulokseen Julian kanssa, että elämme jonkilaista vaihtovuoden vaihetta, joka vain kuuluu siihen. Nimesin sen Ö-vaiheeksi. Sillä viime päivinä on koettu ensimmäiset "riidat/erimielisyydet" uusien ystävien kanssa ja olo on ollu vähän surkea siksi. Välttämättä mitään ei oikeasti tapahdu, vaan tulee kulttuurien välisiä väärinymmärryksiä ja asioiden selvittäminenkin on vaikeaa jonkinlaisen "kulttuurimuurin" takia. Ainahan erimielisyyksiä tulee, mutta täällä ne tuntuu jotenkin isommilta. Suomessa menisin isosiskoni sohvalle katsomaan telkkaria ja paasaisin ongelmat pois tai Epen luokse iltateelle, kuuntelemaan fiksuja neuvoja. Täällä siihen ei ole mahdollisuutta ja pakostikin iskee pieni suomi-kaipuu. Ö-vaiheeseen kuuluu myös lisäksi väsymys ja saamattomuus. Ensimmäiset viikot on paahdettu läpi valtavalla innolla kaikkeen uuteen. Nyt on iskenyt väsymys, eikä edes uusiin harrastuksiin jaksaisi mennä, kun huolettaa opinnoissa jo lähestyvät deadlinet. Mutta en ole huolissani, tiedän että vaihe menee ohi ja että jokainen vaihdossa olija kokee varmasti jotakin samankaltaista. Kaikki erimielisyydet tai väärinymmärrykset on nyt puitu halki, joten älkää nyt kukaan huolestuko liikaa siellä Suomessa! Tahdoin kirjoittaa Ö-vaiheesta blogiini, sillä se voi auttaa joitakin tulevia vaihtareita selviämään omasta ö-vaiheestaan nopeammin. Ehkä tai ehkä ei.

Miten suomessa menee? Onko siellä jo kaikki lehdet puista pudonneet?