Vaikka pari viikkoa sitten mulla meinasi totaalisesti mennä hermo mun brittikämppiksiin ja välillä mietin miten kestän niiden "teinielämää", niin onhan ne silti ihania! Olen harjoitellut perjantaina edessä olevaa englannin esitelmää ja tänään istutin brittikämppikseni keittiön penkeille korjaamaan mun ääntämisvirheitä. Juttu meni mielenkiintoiseksi siinä vaiheessa, kun he keskenään rupesivat väittelemään miten jotkut sanat kuuluisi ääntää. Ei ne natiivitkaan siis osaa täydellisesti...
Ihana Amy kuitenkin teki mun kompastussanoille muistilaput, joihin kirjoitti myös sanat niin, kuin ne äännetään. Sain sitten läksyksi treenata niitä lapuilta ja huomenna sitten uudestaan esitelmäharjoitusta! Ilahduttavaa on siis omistaa kivat kämppikset, jotka tekevät kaikkensa saadakseen minut oppimaan englantia ja ääntämään täydellisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti