Ajatuskaatopaikka

Luin joskus jostain blogista, kyseisen blogin olevan kirjoittajansa ajatuskaatopaikka. No, tämä postaus saakoon toimia minun ajatuskaatopaikkanani.

Palautin tänään viimeisen ennen joulua palautettavan koulutyön ja huomenna on edessä enää 1,5h kestävä englannin tunti. Kauhoin tänään kuitenkin kirjastosta mukaani kirjoja, jotta saisin työstettyä sitä ihanaa 3000 sanan esseetä viikonloppuna. Sen palautus on 10.1. eli juuri takaisin paluuni jälkeen. Tuota viimeistä tehtävää tehtäessä venyi aamu neljään, joten nyt pikkuisen väsyttää. Siltikin tekisi mieli aloittaa heti tuo uusi essee, kun on vielä jotenkin vauhti päällä.

Kuten aiemmin kerroin, englannin tunneilla on kuultu esitelmiä jos mistäkin aiheesta. Viime perjantaina yksi ranskalaistyttö piti esitelmän kulttuurishokista vaihto-oppilaan näkökulmasta. Esitelmässä tuli esille tärkeä pointti, mikä on täysin totta. Nimittäin kulttuurishokki on voimakkaampi palatessa takaisin kotimaahan. Tätä on ehkä vaikea ymmärtää, mutta minulla ainakin on melko ristiriitaiset tunteet Suomeen tulosta. Samaan aikaan on ikävä ihmisiä, suomijuttuja, lunta yms., mutta samalla tuntuu hurjalta lähteä täältä kodistaan pois melkein kolmeksi viikoksi. Täällä on oma huone, omat tavarat ja tutut rutiinit jo.

Kun tulen Suomeen, yhtäkkiä kaikki ympärillä puhuukin suomea, maisemat on erilaiset, eikä ole omaa kotia tai huonetta. Kukaan ei kutsu minua kaupan kassalla nimillä "darling" tai "love". Täällä on myös tottunut olemaan niin paljon tekemissä ihmisten kanssa, että Suomessa varmaan tuntuu orvolta olla hetkikin yksin. Se, että asuu viiden ihmisen kanssa takaa sen, että joka päivä sinulta kysytään vähintään kymmenen kertaa "mitä kuuluu" jo pelkästään oman talon sisällä. Vaikka joskus tuntuukin ärsyttävältä ne ainaiset mitä kuuluu/onko kaikki hyvin -kysymykset, niin tiedän että niitä tulen siltikin Suomessa kaipaamaan.

Vaikka kahden tunnin aikaero kuulostaa pieneltä, niin kyllä se jonkin verran vaikuttaa ainakin minuun. Nimittäin jos täällä menisin klo 12 nukkumaan, niin sehän on Suomessa kello kaksi silloin. Ja jos heräisin kymmeneltä, niin Suomessa heräisin klo 12. Taitaapa siellä olla melko paljon pimeämpääkin, kuin täällä? Sekin varmaan sekoittaa pakkaa vielä vähän lisää.

En tarkoita tällä, että haluaisin asioiden olevan samanlailla molemmissa maissa, mutta odotan pienen pientä ymmärrystä siihen, jos ikävöin siellä Suomessa tänne takaisin.

Olen myös viime päivinä miettinyt, olenko muuttunut tässä kolmessa kuukaudessa? Kun tulin tänne, sanoin juovani vain kahvia, en lainkaan teetä. Vaan mites on käynyt. Kahvi on edelleenkin voittamaton, mutta pikakahviin kohta kyllästyneenä on alkanut erilaiset teetkin kelvata. En myöskään ottanut hametyttönä Suomesta yhtään housuja (ulkoilu- ja urheiluhousujen lisäksi) mukaan, koska sanoin tykkääväni pitää vain hameita. Kas kummaa, kun täällä oli aivan pakko saada mustat farkut hankittua ja niistä on tullut aika lempparit. Olen myös oppinut tiskaamaan tiskit ajallaan. Kuuden hengen taloudessa kun ei voi kasvattaa tiskivuorta ja toisekseen kahdella lautasella, kahdella lasilla, yhdellä kulholla ja neljällä mukilla ei kovin vuorta kasvatella.

Olen täällä huomannut tykkääväni myös sellaisista joululauluista, jossa kuoro laulaa korkealta ja kovaa. Siis sellaisista, mitä täällä kuulee paljon niiden markettihumppien lisäksi. En tiedä johtuuko tämä mielipidemuutos siitä, kun pääsin niitä itse laulamaan kuoron kanssa yliopiston carol serviceen, mutta ne varmaankin jää muistoiksi myös tästä vuodesta.

Omasta mielestäni koen muuttuneeni ehkä avoimemmaksi. Aluksi vaikutin varmaan kauhean epäsosiaaliselta ja kylmältä ihmiseltä, koska me suomalaiset vaan olemme vähän ujoja ja hiljaisia muiden näkökulmasta. Olen yrittänyt selittää ihmisille täällä, miten Suomessa minua pidettäisiin melkein pimahtaneena jos kävelisin Suomessa suupielet korvissa. Täällä samassa tilanteessa ihmiset hymyilevät (tuntemattomatkin!) takaisin tai ajattelevat minun vain olevan onnellinen. On ollut lähes pakko opetella olemaan muutenkin avoimempi ihan tunteistaan ja ajatuksistaankin.

Niin ja onhan tuo tukkakin kasvanut jonkin verran ja jotain muuta pientä muutosta, mutta eiköhän minut silti samaksi henkilöksi tunnista :)