Tänään mua on ilahduttanut kauheasti kaikki pienet suomijutut. Luentomateriaaleissa huomasin lähdeviitteessä liudan suomenkielisiä sukunimiä. Ihan intopinkeenä sitten lueskelin, että lähteissä tosiaan oli suomalaistekijöiden kirja.
Lyhyehköltä luennolta jatkoin matkaani erääseen liikkeeseen hakemaan tilamaani joululahjaa. Kun tavasin kassalla sukunimeni, niin takanani oleva vanhempi mies kääntyi kysymään olenko suomalainen. Olin tietysti ihan hämilläni ja vastasin olevani. Hän sanoi sujuvasti "huomenta!" ja kyselin sitten hiukan, miten hän voi osata suomea. Kuulema ollut tekemissä Lapista kertovan museon kanssa. Ihan tarkkaan en tarinaa käsittänyt, kun yritin kuunnella kassaneitiä samaan aikaan.
Oikeastaan jo pari viikkoa ilahduttanut suomijuttu on Iittalan taika-astiat erään kokkikaupan ikkunassa. Kyseinen kokki- tai keittiötarvikekauppa on sama, kuin mikä oli Marlow'ssa ollessani siellä au pairina. Tänne kauppa avattiin pari viikkoa tulomme jälkeen. Kauppa on kahtena päivänä viikossa koulumatkani varrella ja ne astiat saavat aina pienen hymyn huulille. He kai ajattelevat täällä ne jouluisiksi, kun kerran ovat jouluiseen ikkunasomistukseen päätyneet. Kyseisessä kaupassa muuten myydään myös muumimukeja, mutta hurjaan n.20e kappalehintaan.
Päivän ilahduttajiksi päätyi myös taivaalla paistanut aurinko, sekä kämppikseltä joululahjaksi saatu nalle (kuvassa).
Huomaa myös tänään postattu toinen kirjoitus...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti