Ja mitä sitten tapahtuikaan?

Yritän tiivistää tähän viime aikojen tapahtumia ja samalla jakaa kuvia viime sunnuntain brunssista.

Tosiaan äitini oli täällä viime kuun lopussa 4 yötä ja ehdimme touhuta tuon aikana paljonkin. Kiertelimme Chesterissä, kävimme Chesterin Katedraalissa ja Grosvenor-museossa. Yhtenä päivänä keskityimme shoppailemaan sekä Chesterin keskustassa, että Retail Parkin alueella, joka on Jyväskylän Seppälää tai Keljonkangasta muistuttava isojen kauppojen keskittymä. Viimeisenä kokonaisena päivänä hyppäsimme junalla Liverpooliin päiväksi. Äitini täällä ollessa minulla oli onneksi vain yksi oppintunti, joten yhteistä aikaa jäi paljon.


Vapaa-aikanani olen sitten naputellut SITÄ esseetä ja joinakin päivinä olemme tehneet draamakurssin ryhmätyötämme. Videomme kertoo teini-ikäisestä pojasta jota ei huomioida ja hän on muille ihmisille täysin "näkymätön". Olemme kuvanneet videota milloin jonkun kotona tai keskellä keskustan vilkkainta katua. Projekti on siis ollut omanlaisensa kokemus ja nyt keskitytään teknisempään puoleen eli editointiin, sekä kohta lopullisen dvd:n työstämiseen.


Urheilun makuunkin on päästy, kun tuli hankittua se jäsenyys tuonne Northgate Arenalle. Viime sunnuntaiaamuna olimme kaikki 5 suomalaista siellä rivissä BodyPumppaamassa, joten Lindan kanssa ollaan näköjään tehty hyvää mainostustyötä.


Viime viikolla vietin sattumalta oikein kunnolla naistenpäivää. Iltapäivällä kävin kampaajalla leikkauttamassa kuivia latvoja pois ja illalla nautin Romeosta ja Juliasta teatterin muodossa. Vaihtarikaverimme ja pari draamaryhmäläistäni oli näytelmässä mukana, joten näytös oli "pakko nähdä". Ihan hyvin näytelmässä pysyi kärryillä, vaikka kieli olikin Shakesperen aikaista ja natiiveillekin haasteellista. Näytelmän jälkeen yllätin lauman muita naisia rommirusinajuustokakulla ja olipa pöytään sattumalta tullut ostettua kukkiakin. Kauppareissulla päätin ostaa punnalla kimpun neilikoita, jotka vieläkin ilahduttavat keittiössämme. Halpaa elämänlaadun parannusta!


Viime sunnuntaina aikaisen BodyPumpin jälkeen kokoonnuimme meille Karon, Laurenin ja Julian kanssa brunssille. Karo oli leiponut itse leipää ja me muut ostimme mitä kukin halusimmekaan. Pöytämme täyttyi hedelmistä, marjoista, bageleista, mehusta, kahvista ja kaikista mahdollisista herkuista. Ehdottomasti tällaisia brunsseja pitäisi järjestää useamminkin ja myös Suomessa! Alkuaikoina tapasimme Karon ja Julian kanssa syödä joskus viikonloppusin yhdessä aamupalaa, mutta sittemmin se on jäänyt kun on ollut kaikenlaisia viikonloppureissuja.


Matkasuunnitelmia olemme myös tehneet. Viikon päästä kun alkaa loma, niin toki täytyy reissuun päästä. Nyt lomalla teemme reissumme junalla, mutta loman jälkeen on luvassa myös lentäen tehtävä reissu. Siitäpä kerron lisää vasta myöhemmin tällä viikolla ;)


Nyt alkavalla viikolla vietän Suomi-lakkoa. Suomenkielen puhuminen on kielletty, kirjoittaminen on kielletty (hätätapauksia ei lasketa), kuunteleminen on kielletty ja lukemista tulisi välttää. Olen suunnitellut tätä jo pitkään, koska haluaisin testata miten viikko onnistuisi ja minkälaiset vaikutusten sillä olisi minuun. Olen saanut haastettua Julian mukaan, joten ehkäpä sitten tsemppaamme (englanniksi!) toisiamme. Blogiin en siis saa kirjoittaa, mutta aion tänään ajastaa pari kirjoitusta ensi viikko varten.


Hauskaa viikkoa kaikille, kuulemisiin viikon kuluttua!

Pikaiset keksiviikon kuulumiset.

Päätin eilen extemporee ottaa kutsun vastaan saksalaisvaihtareiden karnevaalijuhliin. Saksassa eilen oli karnevaalin viimeinen päivä, täällä taas vietettiin Pancake day:tä. Erään pintablogin innottamana päätin pukeutua 1920-luvun naiseksi, koska järkeilin ettei tähän menisi niin paljon rahaa, kuin toiseen asuvaihtoehtooni smurffiinaan. Laurenin kanssa meillä on kylläkin sopimus, että ennen minun Suomeen paluuta pukeudumme smurffeiksi. Meidän lukuisista hupsuista smurffikeskusteluista nousi kerran kysymys: miksi Suomen smurffilimsa on vihreää, eikä sinistä?


Päälleni päätyi siis simppeli musta mekko, hiuksiin tuommoinen päänauha ja hiukset sillä ylös kiinnitettynä. Korviin laitoin kultaiset killuttimet, hartioille höyhenhuivin (mikä sen oikea nimi onkaan?) ja kädessäni pidin savukepidikettä (Kyseinen syöpäkääryle on sitten täysin feikki versio!). Asu tuli kustantamaan maksimissaan 10puntaa ja muistoksi höyhenistä jäi musta niska, sekä osittain kädetkin. Eikä muuten lähtenyt suihkussakaan pois...


Muihin viimeaikojen olennaisiin tapahtumiin kuuluu ehdottomasti jäsenyyden osto Northgate Areenalle. Lindan kanssa päätettiin olla yhdessä urpoja uudessa paikassa ja aloittaa yhdessä jumppailemaan. Tuolla maksaa kuukauden jäsenyys opiskelijalta 26puntaa, kun yliopiston kyseinen maksaisi 28puntaa (Loppukevät olisi kyllä ollut 90puntaa tarjouksessa kokonaisuudessaan). Kuitenkin Arenalle minulla on puolet lyhyempi matka ja sieltä löytyy kuntosalin ja fitness-tuntien lisäksi sauna, höyryhuone ja uima-altaat. Uima-altailla on tietysti tarjolla vesijumppaa ja liukumäki(!). Eikö uimaan tarvitse pukea hölmöä uimalakkia, kuten yliopistolla. Tähän mennessä on testattu Zumba x2 ja Firm & Burn. Osa tunneista tarvitsee varata etukäteen samana päivänä (Zumba ja BodyPump) ja varaaminen tapahtuu aamulla 7 jälkeen. Kuulemma kahdeksaan mennessä tunnit on yleensä jo täynnä, joten mikäs sen mukavampaa kuin soittaa unenpöppörössä varatakseen tunteja :D

Kyseinen kuitti päätyi kuvaan hienon sukunimi muunnelmani takia. Riikoneb, on siis uusi sukunimeni. Kyseisessä kuitissa lukee Gym induction, jossa en kuitenkaan vieläkään ole käynyt. Osuvat hankaliin aikoihin ja lisäksi sen varaaminen kun pitää tehdä myös aamusella.

Ps. Mun äiti tulee tänne lauantaista-keskiviikkoon vierailemaan, jej!

Viikon valitut palat

Tällä viikolla olen:

Katsonut 1-6 Harry Potter elokuvat (okei taisin aloittaa jo lauantaina).

Yrittänyt saada tuhatmiljoona kertaa yle-areenan uusimpia kotikatujaksoja pyörimään, mutta tuloksetta.


Opetellut tekemään espanjalaista munakasta espanjalaisen kämppikseni Lucian opetuksessa.

Tajunnut oppitunnilla sen olevan viimeinen lajiaan ja samalla tajunnut 4000 sanan deadlinen olevan neljän viikon päässä.


Juonut teetä enemmän kuin ikinä mm. teekutsujen muodossa.

Haaveillut toisesta vaihtarivuosimuistosta...kuitenkin ihan vaan sormuksen muodossa :D


Pelannut Disney-monopolia.

Nähnyt joukon taas toinen toistaan kummallisempia unia.


Keitellyt Lucian kanssa muutakin mielenkiintoista (kuka arvaa mitä?).

Ostanut ehkä elämäni ensimmäisen kerran itse hiusharjan (Oisitko ikinä uskonut Äiti?), jota on sittemmin kutsuttu kissan-, koiran- ja hevosenharjaksi.

Hajoittanut oven (Oikeasti tulin vain kotiin ja avasin keittiön oven, kun sen akseli(?) irtosi ruuveineen ovesta ja putosi alas).

Ja viikkoahan on vielä kaksi päivää jäljellä, joten mitä vain ehtii tapahtua!

Joulukalenteri: 18.12

Taisi olla eilen, kun viimeiset kämppikset lähti, niin ajattelin miksi ihmeessä en ostanut lentoja perjantailla tai lauantaille. Lentoja varatessa ajattelin jättäväni viikonlopun jouluostoksille ja koulutöille. No jouluostokset oli oikeastaan jo tehty ennen viikonloppua ja essee ei ole edennyt kuin otsikon ja pienen suunnitelman verran eteenpäin. Silti koko viikonloppu on ollut kerrassaan ilahduttava. Olen viettänyt niin monta ihanaa ja ilahduttavaa hetkeä täällä ystävieni kanssa. Tänään kävimme ensin suomityttöjen kanssa yliopiston kirjastossa tekemässä check in:in huomiselle ja sittemmin joukkoomme liittyi Michael vuoden viimeisille teekutsuille. Löysin viimeisellä kauppareissullani DIY (Tee se itse) piparinkoristelupakkauksen ja niinpä tänään teen(tai kahvin)juonnin ohessa koristelimme joulukuusipiparit. Huippua! Michaelilta saimme kaikki Kinder-munat, joka on kuulema hyvin saksalainen (tai ainakin heidän perheessä tavallinen) pieni joululahja. Suomessa Kinder-munat kuuluvat pääsiäiseen, mutta on hauskaa oppia uusista ja erilaisista perinteistä. Näin illalla olen nauttinut rauhassa päivälliseni yksinäisyydessä ja nyt täytyisi kai pakkaushommiin ruveta. Kunhan maltan, pitäisi käydä viemässä ainakin tietokone vielä Laurenin luo säilöön loman ajaksi. Mutta yksin talossa ja vielä ilman tietokonetta, apuuva!

Kuva eiliseltä maailmanpyöräkierrokselta.

Ei ollut tarkoitus unohtaa ketään...

Kylläpä aika on taas hujahtanut. Dublinista palasimme sunnuntai-iltana ja sen jälkeinen aika on mennyt lähinnä englannin "Commentary"-tehtävää kirjoittaessa. Sen palautus oli eilen klo 12 ja sain sen onnellisesti ajoissa valmiiksi. 800 englanninkielistä sanaa tuntui ensiksi mahdottomalta, mutta lopulta työni oli 12h ennen deadlinea viimeistelyä vaille valmis. Uskomatonta! :D Enää minun ja joululoman välissä on noin 5000 englanninkielistä sanaa ja pari esitelmää. Huoh!

Maanantaina käynnistyi uusi draamamoduulini. Luulin kurssin olevan enemmän draamaa, mutta lähinnä keskitymme taidevideoiden tekemiseen. Luulen kuitenkin, että videostani tulee lapsille suuntautuva jollain tapaa. Opin siis editoimaan ääntä ja kuvaa, eli opin hyvin hyödyllisiä taitoja päiväkotimaailmaan. Vaikka brittiystäväni Hannah huomauttikin, että kohta päiväkoti-ikäisilläkin on Iphonet ja BlackBerryt (brittivastine Iphonelle) käytössä, niin ties vaikka noita taitoja silloin tarvitsee.

Tiistai ja keskiviikko meni sumennossa omassa huoneessa tietokoneella naputellessa. Vaikka aika varmaan jakautui tasaisesti muun internetin ja tehtävään liittyvien sivustojen välillä.

Torstaina sitten kävin palauttamassa tehtävän, joka muuten olikin melko virallinen toimitus. Ajattelin lähiaikoina kertoilla opiskelusta täällä ja miten se eroaa Suomen opinnoistani, koska uskon että siellä päässä on kiinnostusta kuulla siitä. Vai miten on? Palautuksen jälkeen oli aika siivota huoneeni ja kokkailla ruokaa Julialle ja Lindalle. Illemmalla lähdimme yhdessä katsomaan jouluvalojen sytytystä. Paikalla oli paaaljon ihmisiä ja ainakin 3 kuoroa. Kuorot esittivät joululauluja ja lopuksi sitten yhteislaulun voimin "sytytimme" keskustan jouluvalot. Tapahtuma sisälsi tekolumisadetta ja ilotulituksia. Sanoin siellä ihmismassan keskellä, että jos Jyväskylän joulunavaus tuntuu ihmistungokselta, niin mitäköhän tämä sitten on.
Joulutohinasta jatkoimme kielikahvilaan tapaamaan tuttuja ja harjoituttamaan puhetaitojamme.

Perjantaina aamu alkoi akateemisella englannilla, jonka jälkeen oikeastaan aloitin tämän kirjoituksen, mutta se jäikin kesken. Lähdin nimittäin tapaamaan erästä vaihtaria, joka yritti korjata tietokoneeni ääniä. Mitään tulosta ei kuitenkaan tullut, koska ohjelmien puolesta kaikki on ok ei vika on luultavasti rakenteellinen. Vanhuuden oireita kai. Iltapäivällä tapasimme 2 britin (toinen on kansainvälistutor) ja Karon (saksalainen vaihtari) kanssa kahvittelun merkeissä. Suunnittelimme ottaa perinteeksi kiertää kahviloita ja testailla niitä. Kahvin jälkeen tietysti poikkesimme myös parissa kaupassa nuuhkimassa jouluvalikoimia. Illalla meillä olikin vuorossa taas kämppisten kesken perheillallinen. Amy kokkasi jonkinsortin lihapataa ja perunamuussia, sekä kaupan jälkiruokaa. Lihapata oli aivan superhyvää! Olen kyllä yllättynyt näiden "teinien" kokkaustaidoista.

Lauantaina meillä oli Karon kanssa hieman toimitettavaa kaupungilla ja kävimme sitten myös testaamassa Starbucksin joulukahveja. Oikeastaan jo ennen tätä keitin kaksi kattilallista riisipuuroa, koska illalla oli tiedossa karjalanpiirakkailtamat. Kutsuimme meidän kolmen suomalaisen lisäksi yhteensä 4 muuta vaihtaria ja yhden britin, mutta vain 3 vaihtaria pääsi. Meidän lisäksi oli siis 2 saksalaista ja espanjalainen. Olin ainoa joka oli ennen tehnyt karjalanpiirakoita, joten sain toimia opettajana kaikille. Lopputuloksena oli kuitenkin paljon persoonallisen näköisiä karjalanpiirakoita ja iloinen mieli. Yllättävää kyllä, mutta kaikki tykkäsivät meidän kummallisista suomalaisista leivonnaisista. Ja söimme ne tietysti munavoin kanssa!

Lähipäivinä luvassa sitten Dublinin matkakertomus, olkaahan kuulolla!

(Koska aloitin kirjoittamisen perjantaina, tuohon ajaksi nyt tuli perjantai. Tosiasiassa siis tämä kirjoitus julkaistiin tänään, sunnuntaina.)

Happy Halloween!

Eilen vietettiin halloweeniä. Olin siitä jotenkin tosi innoissani, koska täällä sitä vietetään kunnolla kaikkine perinteineen. Vaikkakin osa on sitä mieltä, että täällä halloween ei ole mitään verrattuna Amerikan versioon. Valmistautuminen alkoi täällä jo varhain. Kauppojen hyllyt täyttyivät karkeista ja asusteista aikaa sitten. Liikkeiden ikkunat oli somistettu hämähäkinseiten ja kurpitsoin.

Me metsästimme Julian kanssa asusteemme perjantaina ja huomasimme olevamme vähän myöhässä. Primarkin hämähäkkisukkahousut oli loppuunmyyty, kuten moni muukin halloweenasuste monessa muussa kaupassa. Halusimme molemmat pukeutua, muttemme maksaa kymppejä asustamme. Tässä vaiheessa tietysti tajusin, että kaikki mustat mekkoni ovat Suomessa. Mitäköhän oikein olen ajatellut pakatessa, kun mekkoja löytyy kaksi jotka molemmat ovat valkoisia ja pitsisiä? No lähes epätoivon iskiessä sain hyvän (ja halvan) asuidean. Valkoinen pitsimekko päälle ja siihen päälle 98penniä maksava hämähäkinverkko hämähäkkeineen. Lisäksi ostin punnan irtoripset, joiden kuivuneella liimalla en niitä saanut kuin hetkeksi kiinnitettyä. Poskeen taiteilin vielä hämähäkinverkon ja hiuksiin kiinnitin pinnillä verkon mukana tulleen hämähäkin. Asu tuli siis maksamaan 1,98puntaa ja silläpä voitin vaihtareiden halloweenjuhlan asukisan ja sain paljon kehuja ideasta.

Halloweenvalmistelut alkoivat lopulta sitten sunnuntai-iltana projektilla nimeltään kurpitsa. Olin ostanut onneksi kurpitsani perjantaina, koska lauantaina niitä ei kuulemma enää ollut Tescossa. Halusin kovertaa kurpitsan Jack-o'-lanterniksi ja tehdä sisälmyksistä piirakan. Kovertaminen oli helpompaa kuin ajattelin. Vaikka päätinkin tehdä helpon ja yksinkertaisin kuvion näin aloittelijana, niin hieno siitä silti tuli. Kurpitsan sisälmyksistä leivoin piirakan, vaikkakin kurpitsapiirakka on amerikkalainen eikä brittiläinen juttu. Kurpitsan koverruksesta ja piirakasta löytyy sitten leivontablogin puolelta enemmän kuvia ja kertomusta pikapuoleen.

Eilen lähdin kameran kanssa kauppareissulle, tarkoituksenani ottaa kuvia kauppojen näyteikkunoista, mutta myöhästyin tässäkin asiassa. Nimittäin eilen oli jo osa kaupoista korvannut hämähäkinseitit joulupalloilla. Tässä kuitenkin pari, mitä jäljellä vielä oli:




Illemmalla keräännyimme ensin porukalla syömään kurpitsapiirakkaa ja ihastelemaan "Jackiä" patterikynttilänvalossa. Sitten siirryimme pukemaan asusteitamme ja valmistautumaan iltaa varten. Jossain vaiheessa ovelta kuului koputus ja Linda meni avaamaan. "Trick or treat!" kuului ovelta ja minä säntäsin paniikissa miettimään mitäs voisin heille tarjota. Kaapista löytyi onneksi avattu karkkipussi, josta tarjosin pojalle kourallisen. Pyysin luvan ottaa kuvan heistä muistoksi ja toki sainkin.




Meille vaihtareille oli tosiaan järjestetty oma halloweenjuhla yliopiston tiloissa. Tulimme paikalle myöhässä ja huomasimme siellä olevan muutenkin valitettavan vähän ihmisiä. Siksipä voitinkin asukilpailun, koska harva tulijoista oli edes pukeutunut. Jatkoimme sitten matkaa yksityisiin juhliin erään vaihtarin kotiin ja siellä sitä pukuloistoa vasta näkyikin. Oli irvikissaa ja vankikarkureita, sekä tietysti meitä hämähäkkinaisia muutama :D

Summertime is ending.

No, jopas on viikko vierähtänyt viime kirjoituksestani.

Viikko sitten viikonloppuna iski tauti päälle, johon ei löydy minkäänlaista lääkettä. Nimittäin koti-ikävä. Kirjoitin piiitkän listan tänne blogiinkin, asioista ja ihmisistä joita ikävöin, mutta lopulta päätin jättää listan näkymään vain itselleni. Vaihtareiden alkuorientaatiossa, meitä varoiteltiin koti-ikävästä ja sanottiin että se väistämättä iskee jokaiselle. Ajattelin silloin olevani niin iloinen ja onnellinen, ettei se kyllä minuun iske. Ja jotenkin koko 2,5kk au pair-urani aikana, en muista kokeneeni tuollaista vaihetta lainkaan. Ehkä siinä elämäntilanteessa ulkomailla olon vapaus, oli tietynlaista kapinahenkeä myös. Koti-ikävä siis iski aika yllättäen, vaikka oikeastaan se hiipi pikkuhiljaa. Ensin aloin ajatella joululomaa Suomessa ja odotella sitä aikaa. Sitten harmittelin, kuinka Julia ja Linda saa Suomesta vierailijoita syksyn aikana, eikä kukaan tule minun vieraaksi. Mutta koko ajan ajattelin sen kaipuun menevän ohi. Kunnes viime viikonloppuna ainoa ajatus oli ikävä. Tähän myös ehkäpä vaikutti se, että tiistaina pidin ensimmäisen esitelmän (ryhmä- sellaisen) täällä. Se, ettei tuollaisen jännittävän tilanteen edellä ole normaalia tukijoukkoa ympärillään, vavisuutta ja paljon.

No palataanpas vielä vähän toissaviikon tapahtumiin...

Tiistaina 18.10 Juhlimme kämppisporukalla Lucian 21v. synttäreitä. Ostin bannerit ja ilmapallot, kuten myös Amy ja Laura. Joten meillä sitten oli sekä "Juhlat täällä" että "Hyvää 21v.-synttäriä" bannereita ja ilmapalloja. Tytöt myös ostivat kakun ja minä tein muffinsseja. Tänään aamulla puhkoin ilmapallot ja irrotin bannerit seiniltä, kun päätin että nyt riittää tämä juhla.

Keskiviikkona kävin yhden tutorin ja toisen vaihtarin kanssa katsomassa "Johnny English" -elokuvan. Mikä kyllä viihdytti meitä kaikkia!

Torstaina sain ilmaisen lounaan kahvilassa "Feed a fresher" (Ruoki ensimmäisen vuoden opiskelija) -kampanjan puitteissa. Christian Unionin kautta sain siis itselleni toisen vuoden opiskelijan ruokkijaksi ja mahdollisuuden näin tutustua brittiin. Ruokkijani oli todella mukava Lois nimeltään ja olin tyytyväinen, että ilmoittauduin tähän juttuun mukaan. Samana päivänä oli sitten Lucian ja toisen Espanjalaisen tytön oikeat synttärijuhlat, johon me kaikki vaihtarit saimme kutsun.

Viikonloppu kuluikin lähinnä koti-ikävää podetessa ja nukkuessa. 12h yöunet plus 3h päikkärit on oikein sopiva uniannos :D

Tiistaina meillä tosiaan oli ensimmäinen ryhmäesitelmä. Esitelmän aiheena oli se, miten jokin leikki kehittää lasta kokonaisvaltaisesti. Meidän leikkimme oli "roolileikit" (Role Play) ja ryhmämme oli kolmihenkinen. Aikaa meillä oli 10min ja se sisälsi meillä 3 minuutin videon, jossa lapsi leikki kangaskauppaa. Tehtävä oli ryhmätyö, mutta ryhmätyö ei kyllä meidän ryhmällä oikein sujunut. Yhdellä ryhmästämme on pieni lapsi, ja hän koki mahdottomaksi tavata vapaa-ajalla, joten sovimme mitä kukakin tekee jne. Itse sain tehtäväkseni yhden teoreetikon osan ja lopun yhteenvedon. Kun sähköpostikeskustelumme toimi niin mainiosti, sain muiden kirjoitukset lopulta maanantai-iltana ja naputtelin sitten omat osuuteni yötä vasten. Sovimme kyllä maananantaiksi tapaamisen yliopistolle, jotta kokoaisimme vähän esitelmäämme ja sopisimme tarkemmin kuka puhuu minkäkin osuuden, mutta se ei lopulta onnistunut. Nimittäin sovimme tarkan ajan jolloin tapaamme, kun nämä kaksi pääsevät tunneiltaan. Minulla oli vapaapäivä, joten menin yliopistolle aivan varta vasten. Siellä sitten metsästin tyttöjä 45min, hankin toisen heistä puhelinnumeron ja soittelin perään. Ketään ei löytynyt eikä kukaan vastannut. Myöhemmin kotimatkalla sain viestin, että he olivat päässeet tunnilta aikasemmin, katsoneet esitelmää vähän läpi ja lähteneet kotiin. Lippu ei siis ollut kovin korkealla ennen tiistain esitystä. Kaikesta kuitenkin selvittiin, saimme hyvää palautetta muilta ryhmiltä, mutta arvosanaa vielä odotellaan.

Keskiviikkona olin mukana kaupungin kummituskierroksella. Oppaan mukana kiersimme muutamia vanhoja rakennuksia ja kuulimme tarinoita niiden kummituksista. Kierros oli ihan mielenkiintoinen, mutta odotin sen olevan jännittävämpi...


Torstaina lähdimme saksalaisten vaihtareiden houkuttelemina kuuntelemaan saksalaista bändiä. Bändi oli kyllä hyvä, mutta pienessä tilassa äänenvoimakkuus oli hieman liian kovalla. Samaa bändiä saimme kuunnella eilen (perjantaina) erään saksalaisen vaihtarin kotona. Bändi nimittäin teki privaattikeikan meille vaihtareille, kuullessaan täällä olevan niin paljon saksalaisia. Eilen saimme myös esittää toiveita kappaleista!

Tänään aloitin päivän keittiön puunauksella. Kun alkoi tosiaan ärsyttää ne ilmapallot ja bannerit, niin siivousta piti jatkaa vähän kaikkialle. Koska olin suunnitellut leipovani tänään, laitoin muutamille kutsun tulla illalla teelle/kahville. Tohinalla siivosin yleisten tilojen lisäksi oman huoneeni ja leivoin halloween -teemaisia muffinsseja. Vain puolet kutsutuista pääsi paikalle, mutta hyvä näinkin. Söimme muffinssien lisäksi matoja, sormia ja silmiä, eli siis ylimääräisiä muffinssien koristeita.

Eiliseltä kauppareissulta tarttui mukaan "talvivalot" huoneeseeni. Kun täällä on kynttilöiden polttaminen ehdottoman kiellettyä, niin huone kaipasi jotain kodikkuutta ja tunnelmallisuutta. Valot riitti sopivasti kehystämään ilmoitustauluni, johon on vasemmalle lokeroitu "juoksevat asiat" ja saadut kortit (eli se yksi mukaan tullut läksiäiskortti), keskellä valokuvia ja oikealla reissumuistoja täältä.


Ps. Lisäsin Kummastuttaa -kirjoitukseen pari juttua lisää!
Pps. Lisäsin kirjoituksien alle tuommoisen klikkaussysteemin. Jos siis et ehdi kirjoittaa kommenttia (mikä tietysti kivaa olisi), niin voit klikata "Hauska", "Kiinnostava" tai "Ikävää lisäävä". Mikä sitten onkaan mielipiteesi kirjoituksestani.

Go Ape!

Onpa viikko taas hurahtanut nopeasti, kun ollaan jo maanantaissa. Tässä vähän kertausta viikon tapahtumista...

Tiistai meni aikalailla opinnoissa. Yliopistolla olin 10-15 ja siinä se koko päivä menikin. Tuntien jälkeen olin superväsynyt ja illalla menin suosiolla nukkumaan ajoissa.

Keskiviikkona koitin hoidella pari opintoihin liittyvää asiaa ja iltaohjelmana oli Language cafe. Ennen sitä, meidät oli kutsuttu yliopistolla tervetulotapaamiseen. Menimme kaikki kolme suomalaista sinne, koska oletimme sen olevan vaihtareille pakollinen. Ohjelma alkoi kuitenkin sillä, että brittiopiskelijoille jaettiin palkintoja viime vuonna kieliopinnoissa kehittymisestä. Ja jatkui sillä, että espanjaa opiskelevat pyydettiin kokoontumaa espanjalaisten luo ja saksaa opiskelevat saksalaisten luo. Luonnollisesti me jäätiin tässä vaiheessa keskenämme ja hipsittiin kotiin. Aika turha reissu siis suomalaisille. Ilta jatkui kielikahvilan merkeissä. Eksyin vahingossa aluksi Ranska -pöytään, joten jouduin ranskankielen oppilaaksi. Pöydässä tapasin kuitenkin kaksikin mukavaa brittiä, joiden kanssa sain treenata ihan englantia.

Torstain pääohjelmanumero oli jonottaminen. Oli nimittäin viimeinen päivä noutaa Students Unionin kortti ja maksaa harrastusmaksut. Mukaan pyydettiin 2 passikuvaa, mutta niiden puuttuessa kävin tulostamassa pari facebookin profiilikuvaa minikoossa ja ne kelpasi. Hyvä niin. Jonossa seisoimme varmaan ainakin tunnin, jonka jälkeen maksoin osallistumismaksuni tanssikerhoon (siellä on zumbaa!) ja Christian Unioniin. Kai ne kaksi omakuvalla varustettua korttia oli sitten sen kuumassa jonottamisen ja 32,5 punnan arvoisia...
Jonottaminen täällä on oikeasti ihmisten ykkösharrastus. Mulla ei kohta riitä sormet laskea ,kuinka monta kertaa olen jonottanut yli tunnin johonkin. Tää nyt on hätäisesti sanottu mielipide, mutta musta tuntuu että Suomessa osataan paremmin tuo organisointi. Tuntien jonottamiset välttäisi ilmoittamalla ajan esimerkiksi sukunimen alkukirjaimen mukaan ryhmittäin.



Perjantaiaamuna kehitettiin taas englannin taitoja 1,5h ajan. Tällä kertaa leikittiin sanaselitysleikkiä, jonka nimeä en enää muista. Mutta niin, että jos sana oli Potato, niin alle oli listattu sanoja joita selityksessä ei saa käyttää. Esim. chips, food, vegetable. Kyllä me sit opiskeltiin kieliopillisiakin asioita, että ei menisi ihan leikiksi :) Iltapäivällä käytiin perheostoksilla Amyn ja Lauran kanssa. Lähdettiin Tescoon reppujen ja lukuisten kassien kera. Takas tultiin sit muutaman maitopurkin ja vessapaperirullan kera. Illemmalla kävin vielä hakemassa uuden hiustenkuivaajan, sillä mun suomesta tuotu alkoi kipinoimään. Niissä sähköposteissa, mitä en saanut ennen tänne tuloa, oli kielletty tuomasta omia hiustenkuivaajia tms. Ne ei kuulema kestä tota adapteritouhua ja niinhän se näköjään on. Onneks luotin hajuaistiini ja huomasin kipinöinnin ennen savuavaa tukkaa. Kai se siis kesti sen pari viikkoa käyttöä, muttei kestä pidemmän päälle.

Lauantaina meillä oli ranskalaisvaihtareiden organisoimmat Creppijuhlat. Juhlat oli yliopiston tiloissa vasta illalla, mutta crepit paistettiin etukäteen. Lupasin meidän keittiön käyttöön, mutta jouduinkin itse hommiin. Me Lindan kanssa paistettiin 4 kulhollista taikinaa ja saatiin rutkasti kehuja tuotoksistamme. Yhteensä neljässä keittiössä paistettiin creppejä ja me oltiin kuulemma kaikkein tehokkaimpia ja tehtiin kauneimpia creppejä :) Ihan hyvä suoritus ensikertalaisilta!

Sunnuntaina porskutettiin junalla Delamereen Go Ape -seikkailuun. Yksi kansainvälistutor (Andy) järjesti retken pienelle porukalle ja kyllä kannatti lähteä! Andy oli suhteillaan hommannut meille ilmaiseksi koko seikkailun, mikä normaalisti maksaisi 30 puntaa. Kiipeilimme siis turvavaljaissa kiinnitettyinä puiden latvoissa 5 eri rataa. Välillä matkalla oli tarzanhyppyjä ja vaijeriliukuja. Kyllä sitä välillä jännitti, mutta kaikesta selvisimme hienosti. Kuitenkin kun itse aina ne turvaremmit kiinnitettiin, niin itseään vaan saisi syyttää jos sieltä olisi pudonnut. Koko ajan olimme 2-3 remmilla kiinni jossakin, että jos yksi olisi pettänyt, niin ei sieltä vielä olisi pudonnut.

Kiipeilyn jälkeen Andyn vanhemmat tarjosivat meille aterian kotonaan. Oli ihanaa päästä kylään ihan oikeaan brittikotiin ja syödä herkullista kotiruokaa. He olivat todella ystävällisia meille ja tekivät mitä vain, jotta viihdyimme. Saimme kutsun tulla koska vain uudestaan ja varmasti menemmekin :) En tainnut olla ainoa, jolle hiipi hieman koti-ikävä tuolla kyläillessä, koska vastaanotto oli todella lämmin.

Go Ape -seikkailusta minulla ei ole kuvia, koska en ite voinut kameraa ottaa mukaan sinne. Kannattaa kuitenkin klikata heidän kotisivuilleen tänne ja katsoa sivun ylhäällä oleva video. Se kertoo kaiken :) (Äiti: Jos tuutte tänne keväämmällä käymään, niin mä vien sit Tommin tonne kiipeilemään!)

Kuvituksena toimii parin aamun aamupalani. On ihan huippua syödä tuoreita vadelmia tai karhunvatukoita tähän vuodenaikaan!

Ö-vaihe

Perjantaina alkoi englanninkurssi, mikä on siis akateemisen englannin kurssi vaihtareille ja 10op arvoinen. Sitä on Pääsiäiseen saakka 1,5h viikossa. Kurssilla pidämme esitelmiä ja harjoittelemme akateemisen englannin kirjoittamista. Ensimmäisellä tunnilla leikimme jäänmurtoleikkiä pikadeittailun tapaan. Hieman jännittää nuo tulevat esiintymiset, vaikka onhan matalempi kynnys puhua englantia muille vaihtareille, kuin natiiveille. Perjantaina tarkoituksemme oli myös käydä elokuvissa katsomassa Leijonakuningas, mutta toisin kävi. Meillä oli hieman erimielisyyksiä paikan sijainnista yms. joten emme loppujen lopuksi ehtineet ajoissa perille. Tästä sitten alkoikin se otsikon kertoma Ö-vaihe.

Lauantaina vuorossa oli yliopiston vaihtareille tarkoitettu retki Pohjois Walesiin. Maisemat olivat huikeita vaikka sää olikin sateinen. Suunnittelimme jo uutta retkeä keskenämme keväämmällä, jotta voisimme harrastaa hieman enemmän patikointia paremmassa säässä. Nyt lähinnä vain kuljimme bussilla paikasta toiseen ja kävelimme hetken siellä sun täällä. Laitan lähipäivinä muutaman kuvan tännekin, vaikka fb-kaverit voivat niitä jo sieltä selailla.

Sunnuntaina sain kutsun naapuriin aamupalalle ja iltapäivällä menimme vihdoin sinne elokuviin. Tällä kertaa menimme ajoissa. Oli ihanaa nähdä Leijonakuningas ja vielä ihan elokuvissa! Ainoa häiriötekijä oli huutavat lapset. En tiedä mitä vanhemmat ajattelivat tuodessaan 1-2v. lapset katsomaan Leijonakuningasta? Suomessa elokuvalla on ikäraja 7, mikä tarkoittaa että 5-6v. saavat katsoa vanhemman seurassa. Täällä elokuva on kaikille sallittu...

Tänään, eli maanantaina, olen ollut vapaalla. Olen maksanut vuokrani tänne ja käynyt tulostamassa yliopistolla. Hurjan ahkeraa :D

Mutta siitä Ö-vaiheesta. Tulimme siihen tulokseen Julian kanssa, että elämme jonkilaista vaihtovuoden vaihetta, joka vain kuuluu siihen. Nimesin sen Ö-vaiheeksi. Sillä viime päivinä on koettu ensimmäiset "riidat/erimielisyydet" uusien ystävien kanssa ja olo on ollu vähän surkea siksi. Välttämättä mitään ei oikeasti tapahdu, vaan tulee kulttuurien välisiä väärinymmärryksiä ja asioiden selvittäminenkin on vaikeaa jonkinlaisen "kulttuurimuurin" takia. Ainahan erimielisyyksiä tulee, mutta täällä ne tuntuu jotenkin isommilta. Suomessa menisin isosiskoni sohvalle katsomaan telkkaria ja paasaisin ongelmat pois tai Epen luokse iltateelle, kuuntelemaan fiksuja neuvoja. Täällä siihen ei ole mahdollisuutta ja pakostikin iskee pieni suomi-kaipuu. Ö-vaiheeseen kuuluu myös lisäksi väsymys ja saamattomuus. Ensimmäiset viikot on paahdettu läpi valtavalla innolla kaikkeen uuteen. Nyt on iskenyt väsymys, eikä edes uusiin harrastuksiin jaksaisi mennä, kun huolettaa opinnoissa jo lähestyvät deadlinet. Mutta en ole huolissani, tiedän että vaihe menee ohi ja että jokainen vaihdossa olija kokee varmasti jotakin samankaltaista. Kaikki erimielisyydet tai väärinymmärrykset on nyt puitu halki, joten älkää nyt kukaan huolestuko liikaa siellä Suomessa! Tahdoin kirjoittaa Ö-vaiheesta blogiini, sillä se voi auttaa joitakin tulevia vaihtareita selviämään omasta ö-vaiheestaan nopeammin. Ehkä tai ehkä ei.

Miten suomessa menee? Onko siellä jo kaikki lehdet puista pudonneet?

Kiirettä pitää

Viime viikolla yliopistossa oli tutustumis/perehdytysviikko. Tiistaina osallistuin varhaiskasvatuksen perehdytykseen ja torstaina draamaopintojen. Keskiviikkona oli Fresher's Fair erinäisten firmojen ja yhdistyksien järjestämänä ja perjantaina sama, mutta yliopiston yhdistyksien ja kerhojen järjestämänä. Meille annettiin ohjeeksi osallistua max. neljään yhdistykseen/kerhoon, ettei opinnot kärsi. Itse olen käyny neljää jo kokeilemassa. Jousiammuntaa, sulkapalloa, Christian Unionia ja kuoroa. Jousiammunta on ymmärtääkseni kerran viikossa ja vuosimaksu on 30 puntaa. Sulkapallo maksaa vuodelta 45 puntaa ja pelaamismahdollisuuksia on 3 tai 4 kertaa viikossa. Christian Union ja kuoro ovat ymmärtääkseni ilmaisia. Kuoro on kerran viikossa ja esiintymisiä on sitten muutaman kerran vuodessa. Christian Unionin kokoontuu kerran viikossa, jonka lisäksi on Sunday Bistro (eli ilmainen sunnuntai-aamupala) ja muita huvituksia.

Lauantaina lähdimme tyttöporukalla shoppailemaan, vaikka saalis jäikin minun osalta lähinnä kotitossuihin. Mutta oli kivaa viettää aikaa tyttöjen kanssa. Illalla talossamme järjestettiin ensimmäinen "Family dinner" kämppisten kesken. Amy ja Laura kokkasivat spaghetti bolognesea ja minä leivoin jälkkäriksi suklaakeksejä, sekä ostin B&J-jäätelöä. Sovimme jatkavamme tätä perinnettä, koska oli mukava kokoontua kaikki saman pöydän ääreen ja samalla myös sopia kotimme käytännön asioista. Sovimme mm. yhteisestä talouskassastamme, mihin jokainen maksaa 5 puntaa viikossa. Kassanhoitaja sitten ostaa yhteiset maidot, tiskiaineet, juustot, vessapaperit yms. tuolla rahalla. Meidän jääkaappi nimittäin on surkean pieni ja yksi maitopurkki vie aika paljon vähemmän tilaa, kuin kuusi.

Sunnuntaina kävin jousiammuntaa ja sulkapalloa kokeilemassa. Jousiammunnassa saimme kukin kokeilla vain 7 nuolta, mikä oli ihan hirveän vähän. Ehkä ensi sunnuntaina sitten enemmän. Toinen kokeilukerta on vielä ilmainen, jonka jälkeen täytyy päättää jatkamisesta.

Maanantaina alkoi yliopiston oikeat opinnot, mikä minun kohdalla tarkoitti vapaapäivää. Muutaman ensimmäisen viikon ajan, minulla on opintoja vain tiistaina ja perjantaina tai maanantaina ja perjantaina. Päivä meni pitkälle univelkoja pois nukkuessa, jonka jälkeen säntäsin kuoroharjoituksiin. Kuoro vaikutti ihan mukavalta. Ei niin haastava kuin suomessa kuoroni, mikä on vieraalla kielellä laulaessa ihan jees. Odotan jo ihan mielenkiinnolla tulevia esiintymisiä ja niihin valmistautumista. Kuoroharjoitusten jälkeen Julia (se toinen suomalainen vaihtari) meni kämppiksensä kanssa Taekwondoa kokeilemaan, jonka aikana järjestimme muiden hänen kämppisten kanssa yllätyssynttärit hänelle. Tytöt olivat ostaneet 21v. ilmapalloja ja nauhoja koristeeksi, sekä vaniljakuorrutteisen kakun. Minä ostin yhdessä Karon (saksalainen vaihtari) kanssa lahjaksi ruusun, sekä kortin meiltä kaikilta. Tilasimme vielä pizzaa ja minä pyöräytin pavlovan valmispohjasta. Laitoimme kunnon yllätyssynttärimeininkiin valot pois ja huusimme "Surprise!", kun Julia tuli kämppiksensä kanssa kotiin. Olipa hauskaa järjestää yllätyssynttärit :)

Tiistaina alkoi opinnot sitten ihan oikeasti. Opetusta oli 10-15, mikä sisälsi tunnin lounastauon. Kurssi oli sisällöltään helppoa, koska koostui lähinnä kasvatustieteen perusasioista, jotka olen opiskellut jo viime vuonna Suomessa. Päivä alkoi kysymyksillä "Onko kukaan vielä tutustunut Piagetn, tai Vygotskyyn?". Mutta päivän jälkeen oli ihan kuitti. 4 tuntia englannin kuuntelua, niin että pitää ymmärtää itse kielen lisäksi myös asia, on rankkaa aluksi. Etenkin kun semmoiset teinit siellä tunnilla hieman häiritsi ainakin mun keskittymistä. Kurssilta saimme n.20 kirjan kirjalistan, mikä on suositeltua luettavaa. En siis missään tapauksessa aio tai edes pysty lukemaan niitä kaikkia ennen esseen palautuspäivää. Toivottavasti kirjastosta vielä löytyisi ne parhaat teokset ja että sen 3000 sanaiset esseen kirjottaminen ei ole niin kauheaa, kuin luulen.

Eilen olin Unionin järjestämässä tyttöjen iltapäivässä. Ensin ohjelmassa oli Kuvasuunnistus kaupungissa. Saimme mukaamme nipun kuvia, jotka oli otettu sieltä täältä kaupungista. Meidän tehtävänä oli sitten etsiä paikka ja ottaa siitä valokuva todisteeksi. Kuvat oli pisteytetty (5-50 pistettä) haastavuutensa mukaan, sillä esim. 50 pisteen arvoiset kuvat löytyivät ties mistä kolosta ja kohde oli muutaman senttimetrin kokoinen. Me keräsimme 560 pistettä ja sijoittauduimme toiseksi kisassa. Kisan jälkeen jatkoimme teekutsuille herkuttelemaan marengeilla, kolmioleivillä, sipseillä, teellä ja muffinsseilla. Illalla vielä menimme keilaamaan kansainvälisten opiskelijoiden porukalla.

Tänään on taas vaihteeksi vapaapäivä, mikä on kulunut ajatuksia kootessa ja laskuja maksaessa. Koska tämän mailin mittaisen kirjoitelman jälkeen koen tehneeni hurjasti töitä, koen ansaitsevani lähteä kenkäostoksille!