Go Ape!

Onpa viikko taas hurahtanut nopeasti, kun ollaan jo maanantaissa. Tässä vähän kertausta viikon tapahtumista...

Tiistai meni aikalailla opinnoissa. Yliopistolla olin 10-15 ja siinä se koko päivä menikin. Tuntien jälkeen olin superväsynyt ja illalla menin suosiolla nukkumaan ajoissa.

Keskiviikkona koitin hoidella pari opintoihin liittyvää asiaa ja iltaohjelmana oli Language cafe. Ennen sitä, meidät oli kutsuttu yliopistolla tervetulotapaamiseen. Menimme kaikki kolme suomalaista sinne, koska oletimme sen olevan vaihtareille pakollinen. Ohjelma alkoi kuitenkin sillä, että brittiopiskelijoille jaettiin palkintoja viime vuonna kieliopinnoissa kehittymisestä. Ja jatkui sillä, että espanjaa opiskelevat pyydettiin kokoontumaa espanjalaisten luo ja saksaa opiskelevat saksalaisten luo. Luonnollisesti me jäätiin tässä vaiheessa keskenämme ja hipsittiin kotiin. Aika turha reissu siis suomalaisille. Ilta jatkui kielikahvilan merkeissä. Eksyin vahingossa aluksi Ranska -pöytään, joten jouduin ranskankielen oppilaaksi. Pöydässä tapasin kuitenkin kaksikin mukavaa brittiä, joiden kanssa sain treenata ihan englantia.

Torstain pääohjelmanumero oli jonottaminen. Oli nimittäin viimeinen päivä noutaa Students Unionin kortti ja maksaa harrastusmaksut. Mukaan pyydettiin 2 passikuvaa, mutta niiden puuttuessa kävin tulostamassa pari facebookin profiilikuvaa minikoossa ja ne kelpasi. Hyvä niin. Jonossa seisoimme varmaan ainakin tunnin, jonka jälkeen maksoin osallistumismaksuni tanssikerhoon (siellä on zumbaa!) ja Christian Unioniin. Kai ne kaksi omakuvalla varustettua korttia oli sitten sen kuumassa jonottamisen ja 32,5 punnan arvoisia...
Jonottaminen täällä on oikeasti ihmisten ykkösharrastus. Mulla ei kohta riitä sormet laskea ,kuinka monta kertaa olen jonottanut yli tunnin johonkin. Tää nyt on hätäisesti sanottu mielipide, mutta musta tuntuu että Suomessa osataan paremmin tuo organisointi. Tuntien jonottamiset välttäisi ilmoittamalla ajan esimerkiksi sukunimen alkukirjaimen mukaan ryhmittäin.



Perjantaiaamuna kehitettiin taas englannin taitoja 1,5h ajan. Tällä kertaa leikittiin sanaselitysleikkiä, jonka nimeä en enää muista. Mutta niin, että jos sana oli Potato, niin alle oli listattu sanoja joita selityksessä ei saa käyttää. Esim. chips, food, vegetable. Kyllä me sit opiskeltiin kieliopillisiakin asioita, että ei menisi ihan leikiksi :) Iltapäivällä käytiin perheostoksilla Amyn ja Lauran kanssa. Lähdettiin Tescoon reppujen ja lukuisten kassien kera. Takas tultiin sit muutaman maitopurkin ja vessapaperirullan kera. Illemmalla kävin vielä hakemassa uuden hiustenkuivaajan, sillä mun suomesta tuotu alkoi kipinoimään. Niissä sähköposteissa, mitä en saanut ennen tänne tuloa, oli kielletty tuomasta omia hiustenkuivaajia tms. Ne ei kuulema kestä tota adapteritouhua ja niinhän se näköjään on. Onneks luotin hajuaistiini ja huomasin kipinöinnin ennen savuavaa tukkaa. Kai se siis kesti sen pari viikkoa käyttöä, muttei kestä pidemmän päälle.

Lauantaina meillä oli ranskalaisvaihtareiden organisoimmat Creppijuhlat. Juhlat oli yliopiston tiloissa vasta illalla, mutta crepit paistettiin etukäteen. Lupasin meidän keittiön käyttöön, mutta jouduinkin itse hommiin. Me Lindan kanssa paistettiin 4 kulhollista taikinaa ja saatiin rutkasti kehuja tuotoksistamme. Yhteensä neljässä keittiössä paistettiin creppejä ja me oltiin kuulemma kaikkein tehokkaimpia ja tehtiin kauneimpia creppejä :) Ihan hyvä suoritus ensikertalaisilta!

Sunnuntaina porskutettiin junalla Delamereen Go Ape -seikkailuun. Yksi kansainvälistutor (Andy) järjesti retken pienelle porukalle ja kyllä kannatti lähteä! Andy oli suhteillaan hommannut meille ilmaiseksi koko seikkailun, mikä normaalisti maksaisi 30 puntaa. Kiipeilimme siis turvavaljaissa kiinnitettyinä puiden latvoissa 5 eri rataa. Välillä matkalla oli tarzanhyppyjä ja vaijeriliukuja. Kyllä sitä välillä jännitti, mutta kaikesta selvisimme hienosti. Kuitenkin kun itse aina ne turvaremmit kiinnitettiin, niin itseään vaan saisi syyttää jos sieltä olisi pudonnut. Koko ajan olimme 2-3 remmilla kiinni jossakin, että jos yksi olisi pettänyt, niin ei sieltä vielä olisi pudonnut.

Kiipeilyn jälkeen Andyn vanhemmat tarjosivat meille aterian kotonaan. Oli ihanaa päästä kylään ihan oikeaan brittikotiin ja syödä herkullista kotiruokaa. He olivat todella ystävällisia meille ja tekivät mitä vain, jotta viihdyimme. Saimme kutsun tulla koska vain uudestaan ja varmasti menemmekin :) En tainnut olla ainoa, jolle hiipi hieman koti-ikävä tuolla kyläillessä, koska vastaanotto oli todella lämmin.

Go Ape -seikkailusta minulla ei ole kuvia, koska en ite voinut kameraa ottaa mukaan sinne. Kannattaa kuitenkin klikata heidän kotisivuilleen tänne ja katsoa sivun ylhäällä oleva video. Se kertoo kaiken :) (Äiti: Jos tuutte tänne keväämmällä käymään, niin mä vien sit Tommin tonne kiipeilemään!)

Kuvituksena toimii parin aamun aamupalani. On ihan huippua syödä tuoreita vadelmia tai karhunvatukoita tähän vuodenaikaan!