Tyhjä talo

Kohta olen ollut jo kaksi viikkoa melkein yksin täällä tyhjässä talossa. PeiJie kävi ekalla viikolla pari kertaa kääntymässä, mutta nyt ei ole siivoojaa (Jee, ne tulikin tällä viikolla) ja palohälytintarkastajaa lukuunottamatta näkynyt ketään. Huomaa miten yksinoloon alkaa tottua, eikä iso talo tunnu enää niin pelottavalta.

Yksin olemisesta olen löytänyt sekä hyviä, että huonoja puolia:


+ Rauhallisuus ja siisteys. Kukaan ei juokse kiljuen portaita tai jätä muruja pöydälle, jos en sitä itse tee.


- Small talkin puutos. Aamuisin keittiössä moikkaa vain vedenkeittimen porina ja jääkaapin valo, eikä kukaan kysy sitä kymmentä kertaa päivässä että mitä sitä nyt kuuluu.


+ Vapaus vallata koko keittiö vaikka koko päiväksi leipomiseen tai teekutsuille

- Ei ihmisiä, jolle pakkosyöttää ne loput leivonnaiset (kämppisten lisäksi aika moni muu on kotikotonansa lomailemassa)


+ Vapaus tehdä mitä huvittaa. Ketään ei häiritse ovien paukuttelu tai tiskaaminen yöaikaan. Leffoja tai musiikkia katsellessa ja kuunnellessa ei tarvitse miettiä, kuulukohan ääni nyt yläkertaan vai ei.


- Hämähäkit. Hämähäkit varmaan innostuvat liikkumaan, kun on hiljaisempi talo. Kaksi pikkuista söpöä yksilöä olen tavannut tähän mennessä. Erään nimeltä mainitsemattoman henkilön talossa sen sijaan jättihämy yllätti keittiössä, niin että yliopiston vahtimestarit hälytettiin nauravana apuun.


+ Koko jääkaappi omassa käytössä. Meillä on yhdessä sellainen jenkkijääkaapin kokoinen jääkaappi, jossa kylläkin vähän isompi se pakasteosa kun yleensä. On meinaan aika pieni kuudelle hengelle, joten on aika luksusta vallata lähes jokainen hylly omaan käyttöön. Tietysti siellä jotain hillo- ja ketsuppipurkkeja on muiltakin. Lisäksi oli ihana heti ensitöikseen muiden kaikottua pestä koko jääkaappi. Tyhjempänä se oli vähän helpompaa, kun normaalisti.



Kuvituksena joskus talvemmalla napsittuja kuvia täältä meidän talosta.