Summertime is ending.

No, jopas on viikko vierähtänyt viime kirjoituksestani.

Viikko sitten viikonloppuna iski tauti päälle, johon ei löydy minkäänlaista lääkettä. Nimittäin koti-ikävä. Kirjoitin piiitkän listan tänne blogiinkin, asioista ja ihmisistä joita ikävöin, mutta lopulta päätin jättää listan näkymään vain itselleni. Vaihtareiden alkuorientaatiossa, meitä varoiteltiin koti-ikävästä ja sanottiin että se väistämättä iskee jokaiselle. Ajattelin silloin olevani niin iloinen ja onnellinen, ettei se kyllä minuun iske. Ja jotenkin koko 2,5kk au pair-urani aikana, en muista kokeneeni tuollaista vaihetta lainkaan. Ehkä siinä elämäntilanteessa ulkomailla olon vapaus, oli tietynlaista kapinahenkeä myös. Koti-ikävä siis iski aika yllättäen, vaikka oikeastaan se hiipi pikkuhiljaa. Ensin aloin ajatella joululomaa Suomessa ja odotella sitä aikaa. Sitten harmittelin, kuinka Julia ja Linda saa Suomesta vierailijoita syksyn aikana, eikä kukaan tule minun vieraaksi. Mutta koko ajan ajattelin sen kaipuun menevän ohi. Kunnes viime viikonloppuna ainoa ajatus oli ikävä. Tähän myös ehkäpä vaikutti se, että tiistaina pidin ensimmäisen esitelmän (ryhmä- sellaisen) täällä. Se, ettei tuollaisen jännittävän tilanteen edellä ole normaalia tukijoukkoa ympärillään, vavisuutta ja paljon.

No palataanpas vielä vähän toissaviikon tapahtumiin...

Tiistaina 18.10 Juhlimme kämppisporukalla Lucian 21v. synttäreitä. Ostin bannerit ja ilmapallot, kuten myös Amy ja Laura. Joten meillä sitten oli sekä "Juhlat täällä" että "Hyvää 21v.-synttäriä" bannereita ja ilmapalloja. Tytöt myös ostivat kakun ja minä tein muffinsseja. Tänään aamulla puhkoin ilmapallot ja irrotin bannerit seiniltä, kun päätin että nyt riittää tämä juhla.

Keskiviikkona kävin yhden tutorin ja toisen vaihtarin kanssa katsomassa "Johnny English" -elokuvan. Mikä kyllä viihdytti meitä kaikkia!

Torstaina sain ilmaisen lounaan kahvilassa "Feed a fresher" (Ruoki ensimmäisen vuoden opiskelija) -kampanjan puitteissa. Christian Unionin kautta sain siis itselleni toisen vuoden opiskelijan ruokkijaksi ja mahdollisuuden näin tutustua brittiin. Ruokkijani oli todella mukava Lois nimeltään ja olin tyytyväinen, että ilmoittauduin tähän juttuun mukaan. Samana päivänä oli sitten Lucian ja toisen Espanjalaisen tytön oikeat synttärijuhlat, johon me kaikki vaihtarit saimme kutsun.

Viikonloppu kuluikin lähinnä koti-ikävää podetessa ja nukkuessa. 12h yöunet plus 3h päikkärit on oikein sopiva uniannos :D

Tiistaina meillä tosiaan oli ensimmäinen ryhmäesitelmä. Esitelmän aiheena oli se, miten jokin leikki kehittää lasta kokonaisvaltaisesti. Meidän leikkimme oli "roolileikit" (Role Play) ja ryhmämme oli kolmihenkinen. Aikaa meillä oli 10min ja se sisälsi meillä 3 minuutin videon, jossa lapsi leikki kangaskauppaa. Tehtävä oli ryhmätyö, mutta ryhmätyö ei kyllä meidän ryhmällä oikein sujunut. Yhdellä ryhmästämme on pieni lapsi, ja hän koki mahdottomaksi tavata vapaa-ajalla, joten sovimme mitä kukakin tekee jne. Itse sain tehtäväkseni yhden teoreetikon osan ja lopun yhteenvedon. Kun sähköpostikeskustelumme toimi niin mainiosti, sain muiden kirjoitukset lopulta maanantai-iltana ja naputtelin sitten omat osuuteni yötä vasten. Sovimme kyllä maananantaiksi tapaamisen yliopistolle, jotta kokoaisimme vähän esitelmäämme ja sopisimme tarkemmin kuka puhuu minkäkin osuuden, mutta se ei lopulta onnistunut. Nimittäin sovimme tarkan ajan jolloin tapaamme, kun nämä kaksi pääsevät tunneiltaan. Minulla oli vapaapäivä, joten menin yliopistolle aivan varta vasten. Siellä sitten metsästin tyttöjä 45min, hankin toisen heistä puhelinnumeron ja soittelin perään. Ketään ei löytynyt eikä kukaan vastannut. Myöhemmin kotimatkalla sain viestin, että he olivat päässeet tunnilta aikasemmin, katsoneet esitelmää vähän läpi ja lähteneet kotiin. Lippu ei siis ollut kovin korkealla ennen tiistain esitystä. Kaikesta kuitenkin selvittiin, saimme hyvää palautetta muilta ryhmiltä, mutta arvosanaa vielä odotellaan.

Keskiviikkona olin mukana kaupungin kummituskierroksella. Oppaan mukana kiersimme muutamia vanhoja rakennuksia ja kuulimme tarinoita niiden kummituksista. Kierros oli ihan mielenkiintoinen, mutta odotin sen olevan jännittävämpi...


Torstaina lähdimme saksalaisten vaihtareiden houkuttelemina kuuntelemaan saksalaista bändiä. Bändi oli kyllä hyvä, mutta pienessä tilassa äänenvoimakkuus oli hieman liian kovalla. Samaa bändiä saimme kuunnella eilen (perjantaina) erään saksalaisen vaihtarin kotona. Bändi nimittäin teki privaattikeikan meille vaihtareille, kuullessaan täällä olevan niin paljon saksalaisia. Eilen saimme myös esittää toiveita kappaleista!

Tänään aloitin päivän keittiön puunauksella. Kun alkoi tosiaan ärsyttää ne ilmapallot ja bannerit, niin siivousta piti jatkaa vähän kaikkialle. Koska olin suunnitellut leipovani tänään, laitoin muutamille kutsun tulla illalla teelle/kahville. Tohinalla siivosin yleisten tilojen lisäksi oman huoneeni ja leivoin halloween -teemaisia muffinsseja. Vain puolet kutsutuista pääsi paikalle, mutta hyvä näinkin. Söimme muffinssien lisäksi matoja, sormia ja silmiä, eli siis ylimääräisiä muffinssien koristeita.

Eiliseltä kauppareissulta tarttui mukaan "talvivalot" huoneeseeni. Kun täällä on kynttilöiden polttaminen ehdottoman kiellettyä, niin huone kaipasi jotain kodikkuutta ja tunnelmallisuutta. Valot riitti sopivasti kehystämään ilmoitustauluni, johon on vasemmalle lokeroitu "juoksevat asiat" ja saadut kortit (eli se yksi mukaan tullut läksiäiskortti), keskellä valokuvia ja oikealla reissumuistoja täältä.


Ps. Lisäsin Kummastuttaa -kirjoitukseen pari juttua lisää!
Pps. Lisäsin kirjoituksien alle tuommoisen klikkaussysteemin. Jos siis et ehdi kirjoittaa kommenttia (mikä tietysti kivaa olisi), niin voit klikata "Hauska", "Kiinnostava" tai "Ikävää lisäävä". Mikä sitten onkaan mielipiteesi kirjoituksestani.

Uni

Nukuin tänään n.3h päiväunet ja näin seuraavanlaisen unen...

Unessa muutimme väliaikaisesta majoituksesta pysyvään täällä. Talo oli moderni suomalaistyyppinen kerrostalo, jossa keskellä asuntoa meni kierreportaat. Unessa vanhempani ja pikkusisarukseni olivat tulleet saattamaan minua tänne ja auttoivat tässä muutossa. Kun muutimme, minulle iski kuitenkin päänsärky ja näin vain palloja, joten kämppikseni ja perheeni hoitivat muuton. Kämppikseni eivät kuitenkaan olleet oikeat tämänhetkiset, vaan 2 saksalaista vaihtaria (Janina ja Dominic), Riina ja eräs yläasteaikainen kaverini J(johon en ole sittemmin ollut missään yhteydessä). Tämä yläasteaikainen kaverini ehdotti jotain vaihtoehtoisia päänsärynpoistomenetelmiä, mutta vannoin särkylääkkeen kyllä auttavan. Kun sitten pääsärky helpotti, kämppikseni innoissaan kertoivat huoneessani olevan punaiset seinät ja että kaikki tavarani on jo viety sinne. Tässä vaiheessa perheeni oli kai jo lähtenyt ainakin asunnosta pois. Kun menin huoneeseen, Tommi (pikkuveljeni) oli asetellut kaikki pikkuautonsa riveittäin järjestykseen sängylle ja lattialle. Hyllyillä puolestaan oli Elinan (pikkusiskoni) nukkekodin kalusteita ja mummolastamme tuotuja isäni vanhoja leluja. Seinillä oli Tommin ja Elinan piirrustuksia ja joitakin tauluja...

Ja sitten heräsin.

Hämmästyttää, kummastuttaa...

Pari vuotta sitten kun olin Au pairina ja kirjoitin siltä ajalta blogia, keräsin listan kummallisista asioista. Nyt niitä on huomannut taas lisää.

Muutama poiminta Au pair -blogista, jotka samat kummastuttavat edelleen:
-Autot ajavat ihan miten huvittaa
-Niin ja autot saa myös pysäköidä nokka mihin suuntaan vaan. se vasta onkin hauskaa, kun joka toinen auto on nokka menosuuntaan ja joka toinen toiseen.
- Pistorasiat täytyy napsauttaan päälle jos tahtoo käyttää niitä, samanlailla kuin valot.

Ja nyt tehtyjä huomioita:
- Yleisten vessojen tuplaovet. Siis yleisiin vessoihin siihen aulatilaan mennessä on ikäänkuin eteinen ensin. No onhan se kiva, ettei kuka vaan näe kun pesee käsiä...
- UGGit ja varvastossut. En tiedä oonko ainoa, kenestä on huvittavaa nähdä ihmisillä samaan aikaan Uggeja ja varvastossuja.
- Legginssien käyttö. Suomessa viljellään "Leggings are not pants" lausetta, mutta täällä ei sitä ole varmaan kuultukaan. Suomessa kuitenkin legginssien kanssa vedetään se Ginan pitkä toppi takapuolen peitoksi, mutta täällä on ihan normaalia pitää legginsseja ja normaalipituista t-paitaa.
- Helman pituus. Valitettavan usein näkee ihmisillä mekkoja, joilla ei voisi kumartua senttiäkään, jos ei haluaisi esitellä alusvaatteitaan. Tai siis tällaisia vaatteita kutsutaan ihan reilusti alusvaatteiksi täällä.
- Korkojen korkeus. Sen minihelman kanssa sitten jalkaan 30cm korot, niin varmasti on liikkuminen hurjan helppoa. Kauppojen hyllyltä on edes vaikea löytää normaaleja korkoja kun kaikki on tuollaisia megakorkeita.
- Majoneesin käyttö. Mun yksi brittikämppis syö majoneesia jopa pizzan päällä. Fish&Chipseihinkin saa suolan ja viinietikan lisäksi majoneesikuorrutuksen halutessaan.
- Talonrakennustaidot. En ymmärrä miten täällä on sisätiloissa niin kylmä. Mun ikkunastakin vetää niin, että koneella naputessa meinaa sormet kangistua. Mun kerroksen vessassa ei esimerkiksi ole ollenkaan patteria, joten voin vaan kuvitella miten kylmää siellä on talvella.
- Vuokramäärä. Meillä on kaikilla tässä talossa sama vuokra, vaikka huoneet on eri kokoisia. Lindan talossa taas yhdellä tytöllä on halvempi vuokra, vaikka hänen huone on isompi kuin Lindan. Missä logiikka?
- Leffateatterin istumapolitiikka on nopeat syövät hitaat. Lipuissa ei siis ole paikkanumeroita, vaan saliin otetaan juoksukisa parhaista paikoista...
- Tekokuidut. Täällä lakanatkin on tekokuitua. Jos puuvillaiset haluaa, niin niistä saa maksaa nelinkertaisen hinnan ja niitä saa kyllä myös metsästää. Samoin kun koitin etsiä hanskoja/lapasia, niin kaikki olivat akryylisia. Yhdet kashmirsormikkaat löysin, mutta hinta olikin sitten 45 puntaa...
- Täällä ei ole laitonta kävellä päin punaisia, mutta se tehdään omalla vastuulla
- Täällä on kuulema myös laki, että autoilijoiden täytyy väistää tiellä kävelijöitä, mutta siltä se ei kyllä tunnu. Eikä brittikämppiksien mukaan kukaan noudata tätä.
- Ground floor = ensimmäinen kerros. Terveyskeskuksesta soittivat, että tarvitsevat huoneeni numeron heidän tietoihin. Vastasin sukkelaan 102 ja lopetimme puhelun. Myöhemmin hoksasin että hups, sehän on 002 koska tämä on ground floor, eikä first floor...

Tässäpä mitä tällä kertaa mieleen muistui.

Go Ape!

Onpa viikko taas hurahtanut nopeasti, kun ollaan jo maanantaissa. Tässä vähän kertausta viikon tapahtumista...

Tiistai meni aikalailla opinnoissa. Yliopistolla olin 10-15 ja siinä se koko päivä menikin. Tuntien jälkeen olin superväsynyt ja illalla menin suosiolla nukkumaan ajoissa.

Keskiviikkona koitin hoidella pari opintoihin liittyvää asiaa ja iltaohjelmana oli Language cafe. Ennen sitä, meidät oli kutsuttu yliopistolla tervetulotapaamiseen. Menimme kaikki kolme suomalaista sinne, koska oletimme sen olevan vaihtareille pakollinen. Ohjelma alkoi kuitenkin sillä, että brittiopiskelijoille jaettiin palkintoja viime vuonna kieliopinnoissa kehittymisestä. Ja jatkui sillä, että espanjaa opiskelevat pyydettiin kokoontumaa espanjalaisten luo ja saksaa opiskelevat saksalaisten luo. Luonnollisesti me jäätiin tässä vaiheessa keskenämme ja hipsittiin kotiin. Aika turha reissu siis suomalaisille. Ilta jatkui kielikahvilan merkeissä. Eksyin vahingossa aluksi Ranska -pöytään, joten jouduin ranskankielen oppilaaksi. Pöydässä tapasin kuitenkin kaksikin mukavaa brittiä, joiden kanssa sain treenata ihan englantia.

Torstain pääohjelmanumero oli jonottaminen. Oli nimittäin viimeinen päivä noutaa Students Unionin kortti ja maksaa harrastusmaksut. Mukaan pyydettiin 2 passikuvaa, mutta niiden puuttuessa kävin tulostamassa pari facebookin profiilikuvaa minikoossa ja ne kelpasi. Hyvä niin. Jonossa seisoimme varmaan ainakin tunnin, jonka jälkeen maksoin osallistumismaksuni tanssikerhoon (siellä on zumbaa!) ja Christian Unioniin. Kai ne kaksi omakuvalla varustettua korttia oli sitten sen kuumassa jonottamisen ja 32,5 punnan arvoisia...
Jonottaminen täällä on oikeasti ihmisten ykkösharrastus. Mulla ei kohta riitä sormet laskea ,kuinka monta kertaa olen jonottanut yli tunnin johonkin. Tää nyt on hätäisesti sanottu mielipide, mutta musta tuntuu että Suomessa osataan paremmin tuo organisointi. Tuntien jonottamiset välttäisi ilmoittamalla ajan esimerkiksi sukunimen alkukirjaimen mukaan ryhmittäin.



Perjantaiaamuna kehitettiin taas englannin taitoja 1,5h ajan. Tällä kertaa leikittiin sanaselitysleikkiä, jonka nimeä en enää muista. Mutta niin, että jos sana oli Potato, niin alle oli listattu sanoja joita selityksessä ei saa käyttää. Esim. chips, food, vegetable. Kyllä me sit opiskeltiin kieliopillisiakin asioita, että ei menisi ihan leikiksi :) Iltapäivällä käytiin perheostoksilla Amyn ja Lauran kanssa. Lähdettiin Tescoon reppujen ja lukuisten kassien kera. Takas tultiin sit muutaman maitopurkin ja vessapaperirullan kera. Illemmalla kävin vielä hakemassa uuden hiustenkuivaajan, sillä mun suomesta tuotu alkoi kipinoimään. Niissä sähköposteissa, mitä en saanut ennen tänne tuloa, oli kielletty tuomasta omia hiustenkuivaajia tms. Ne ei kuulema kestä tota adapteritouhua ja niinhän se näköjään on. Onneks luotin hajuaistiini ja huomasin kipinöinnin ennen savuavaa tukkaa. Kai se siis kesti sen pari viikkoa käyttöä, muttei kestä pidemmän päälle.

Lauantaina meillä oli ranskalaisvaihtareiden organisoimmat Creppijuhlat. Juhlat oli yliopiston tiloissa vasta illalla, mutta crepit paistettiin etukäteen. Lupasin meidän keittiön käyttöön, mutta jouduinkin itse hommiin. Me Lindan kanssa paistettiin 4 kulhollista taikinaa ja saatiin rutkasti kehuja tuotoksistamme. Yhteensä neljässä keittiössä paistettiin creppejä ja me oltiin kuulemma kaikkein tehokkaimpia ja tehtiin kauneimpia creppejä :) Ihan hyvä suoritus ensikertalaisilta!

Sunnuntaina porskutettiin junalla Delamereen Go Ape -seikkailuun. Yksi kansainvälistutor (Andy) järjesti retken pienelle porukalle ja kyllä kannatti lähteä! Andy oli suhteillaan hommannut meille ilmaiseksi koko seikkailun, mikä normaalisti maksaisi 30 puntaa. Kiipeilimme siis turvavaljaissa kiinnitettyinä puiden latvoissa 5 eri rataa. Välillä matkalla oli tarzanhyppyjä ja vaijeriliukuja. Kyllä sitä välillä jännitti, mutta kaikesta selvisimme hienosti. Kuitenkin kun itse aina ne turvaremmit kiinnitettiin, niin itseään vaan saisi syyttää jos sieltä olisi pudonnut. Koko ajan olimme 2-3 remmilla kiinni jossakin, että jos yksi olisi pettänyt, niin ei sieltä vielä olisi pudonnut.

Kiipeilyn jälkeen Andyn vanhemmat tarjosivat meille aterian kotonaan. Oli ihanaa päästä kylään ihan oikeaan brittikotiin ja syödä herkullista kotiruokaa. He olivat todella ystävällisia meille ja tekivät mitä vain, jotta viihdyimme. Saimme kutsun tulla koska vain uudestaan ja varmasti menemmekin :) En tainnut olla ainoa, jolle hiipi hieman koti-ikävä tuolla kyläillessä, koska vastaanotto oli todella lämmin.

Go Ape -seikkailusta minulla ei ole kuvia, koska en ite voinut kameraa ottaa mukaan sinne. Kannattaa kuitenkin klikata heidän kotisivuilleen tänne ja katsoa sivun ylhäällä oleva video. Se kertoo kaiken :) (Äiti: Jos tuutte tänne keväämmällä käymään, niin mä vien sit Tommin tonne kiipeilemään!)

Kuvituksena toimii parin aamun aamupalani. On ihan huippua syödä tuoreita vadelmia tai karhunvatukoita tähän vuodenaikaan!

North Wales

Viikko sitten lauantaina olin yliopiston vaihtarelle järjestämällä Pohjois-Walesin reissulla. Ajoimme bussilla n.250km päivän aikana. Ensin kävimme Llandudnossa ihailemassa merenrantaa ja kahvittelemassa mukavassa hotellikahvilassa. Seuraavaksi hurautimme tutkimaan Conwyn linnaa. Samassa paikassa poikkesimme pällistelemässä Britannian pienintä taloa ja maistelemassa Pohjois-Walesin parhaimmiksikin rankattuja Fish&Chipsejä. Sateen noustessa saavuimme sopivasti Snowdonian kansallispuistoon. Ihailimme kauniita maisemia säästä huolimatta ja leikimme kunnon turisteja ottaessamme lennokkaita kuvia. Sadekin hieman laantui ja aurinko pilkisti taivaalta kun saavuimme Betws - y - Coedin kylään. Näimme perinteikkäitä tanssijoita ja nautimme pienistä putiikeista (turistikrääsineen). Viimeisenä kävelimme yli korkea sillan, jossa virtasi myös "joki". Melko hurjaa varmasti seilata kymmenien metrien korkeudessa...

Llandudno






Conway Castle


















The smallest house in Great Britain




Snowdonia National park




Betws - y - Coed


Pontcysylite Canal aqueduc





Pohjoinen Wales oli kerta kaikkiaan ihana ja tunnelmallinen!

Ö-vaihe

Perjantaina alkoi englanninkurssi, mikä on siis akateemisen englannin kurssi vaihtareille ja 10op arvoinen. Sitä on Pääsiäiseen saakka 1,5h viikossa. Kurssilla pidämme esitelmiä ja harjoittelemme akateemisen englannin kirjoittamista. Ensimmäisellä tunnilla leikimme jäänmurtoleikkiä pikadeittailun tapaan. Hieman jännittää nuo tulevat esiintymiset, vaikka onhan matalempi kynnys puhua englantia muille vaihtareille, kuin natiiveille. Perjantaina tarkoituksemme oli myös käydä elokuvissa katsomassa Leijonakuningas, mutta toisin kävi. Meillä oli hieman erimielisyyksiä paikan sijainnista yms. joten emme loppujen lopuksi ehtineet ajoissa perille. Tästä sitten alkoikin se otsikon kertoma Ö-vaihe.

Lauantaina vuorossa oli yliopiston vaihtareille tarkoitettu retki Pohjois Walesiin. Maisemat olivat huikeita vaikka sää olikin sateinen. Suunnittelimme jo uutta retkeä keskenämme keväämmällä, jotta voisimme harrastaa hieman enemmän patikointia paremmassa säässä. Nyt lähinnä vain kuljimme bussilla paikasta toiseen ja kävelimme hetken siellä sun täällä. Laitan lähipäivinä muutaman kuvan tännekin, vaikka fb-kaverit voivat niitä jo sieltä selailla.

Sunnuntaina sain kutsun naapuriin aamupalalle ja iltapäivällä menimme vihdoin sinne elokuviin. Tällä kertaa menimme ajoissa. Oli ihanaa nähdä Leijonakuningas ja vielä ihan elokuvissa! Ainoa häiriötekijä oli huutavat lapset. En tiedä mitä vanhemmat ajattelivat tuodessaan 1-2v. lapset katsomaan Leijonakuningasta? Suomessa elokuvalla on ikäraja 7, mikä tarkoittaa että 5-6v. saavat katsoa vanhemman seurassa. Täällä elokuva on kaikille sallittu...

Tänään, eli maanantaina, olen ollut vapaalla. Olen maksanut vuokrani tänne ja käynyt tulostamassa yliopistolla. Hurjan ahkeraa :D

Mutta siitä Ö-vaiheesta. Tulimme siihen tulokseen Julian kanssa, että elämme jonkilaista vaihtovuoden vaihetta, joka vain kuuluu siihen. Nimesin sen Ö-vaiheeksi. Sillä viime päivinä on koettu ensimmäiset "riidat/erimielisyydet" uusien ystävien kanssa ja olo on ollu vähän surkea siksi. Välttämättä mitään ei oikeasti tapahdu, vaan tulee kulttuurien välisiä väärinymmärryksiä ja asioiden selvittäminenkin on vaikeaa jonkinlaisen "kulttuurimuurin" takia. Ainahan erimielisyyksiä tulee, mutta täällä ne tuntuu jotenkin isommilta. Suomessa menisin isosiskoni sohvalle katsomaan telkkaria ja paasaisin ongelmat pois tai Epen luokse iltateelle, kuuntelemaan fiksuja neuvoja. Täällä siihen ei ole mahdollisuutta ja pakostikin iskee pieni suomi-kaipuu. Ö-vaiheeseen kuuluu myös lisäksi väsymys ja saamattomuus. Ensimmäiset viikot on paahdettu läpi valtavalla innolla kaikkeen uuteen. Nyt on iskenyt väsymys, eikä edes uusiin harrastuksiin jaksaisi mennä, kun huolettaa opinnoissa jo lähestyvät deadlinet. Mutta en ole huolissani, tiedän että vaihe menee ohi ja että jokainen vaihdossa olija kokee varmasti jotakin samankaltaista. Kaikki erimielisyydet tai väärinymmärrykset on nyt puitu halki, joten älkää nyt kukaan huolestuko liikaa siellä Suomessa! Tahdoin kirjoittaa Ö-vaiheesta blogiini, sillä se voi auttaa joitakin tulevia vaihtareita selviämään omasta ö-vaiheestaan nopeammin. Ehkä tai ehkä ei.

Miten suomessa menee? Onko siellä jo kaikki lehdet puista pudonneet?

Kurkistus huoneeseeni...

Asun täällä Chesterissä yliopiston asunnoissa. Pihapiirimme nimi on Powys Court ja siihen kuuluu yhteensä 12 asuntoa. Kaikki asunnot ovat kolmikerroksisia ja kussakin asuu 6 ihmistä. Tunnelma täällä on leppoisa. Ensimmäisinä päivinä porukka soitteli ovikelloja ja kävi esittäytymässä naapureilleen. Niin ja onhan sitä tullut kyläiltyä jo aika useassa talossa. Julia ja Karo (Saksalainen vaihtari) asuvat pihan vastakkaisella puolella ja voimme tiskatessamme vilkutella toisillemme. Kaikkien keittiön ikkunat taitaa muuten olla pihaan päin, joten lounas/päivällisaikaan voi kokatessaan vakoilla samalla muiden kokkausta.

Itse asun talomme pohjakerroksessa, jossa on minun huoneen lisäksi vain keittiö ja vessa. Toisessa kerroksessa on kylppäri ja suihku, sekä 2 makuuhuonetta. Kolmannessa kerroksessa 3 makuuhuonetta. Samaa kaava toistuu varmaankin joka talossa. Huone on ihan mukava, vaikka kokolattiamattoon täytyy vielä totutella, sekä siniseen väriin. Paljoa ylimäärästä en ole huoneeseen vielä hankkinut, muutamaa pikkutavaraa lukuunottamatta. Päiväpeittoa olen metsästänyt, mutta kohdalle on osunut vain lähemmäs sadan punnan tapauksia, no thanks.

Kämppiksinä minulla on 3 18v. brittiä: Amy, Laura ja Tatiana. Tat on oikeastaan norjalainen, mutta syntynyt ja elänyt täällä. Mutta jos mieleen tulee joskus vain ruotsin sana, niin Tat osaa kääntää sen englanniksi. Kätevää! Brittien lisäksi täällä asuu espanjalainen Lucia ja malesialainen PJ. Tulemme hyvin juttuun, vaikka välillä emme edes näe toisiamme päivittäin. Olemme tosiaan ottaneet käyttöön yhteisen talouskassan, mikä on 6 hengen kämpässä järkevää ja elämää helpottavaa. Eipähän tarvitse itse huolehtia aamun kahvimaidosta, kun kassanhoitaja Amy huolehtii sen saatavuudesta. Jokainen siivoaa omat jälkensä ja tiskaa omat tiskinsä melko välittömästi. Ja jokainen täällä kokkaa! Olin oikeasti yllättynyt brittityttöjemme kokkauksista. Ajattelin, että heidän ruokavalio koostuisi pakastepizzasta ja lähimäkin antimista, mutta he oikeasti kokkaavat. Olen kyllä onnellinen, että kohdalleni sattui noin mukavat asuintoverit.

Kiirettä pitää

Viime viikolla yliopistossa oli tutustumis/perehdytysviikko. Tiistaina osallistuin varhaiskasvatuksen perehdytykseen ja torstaina draamaopintojen. Keskiviikkona oli Fresher's Fair erinäisten firmojen ja yhdistyksien järjestämänä ja perjantaina sama, mutta yliopiston yhdistyksien ja kerhojen järjestämänä. Meille annettiin ohjeeksi osallistua max. neljään yhdistykseen/kerhoon, ettei opinnot kärsi. Itse olen käyny neljää jo kokeilemassa. Jousiammuntaa, sulkapalloa, Christian Unionia ja kuoroa. Jousiammunta on ymmärtääkseni kerran viikossa ja vuosimaksu on 30 puntaa. Sulkapallo maksaa vuodelta 45 puntaa ja pelaamismahdollisuuksia on 3 tai 4 kertaa viikossa. Christian Union ja kuoro ovat ymmärtääkseni ilmaisia. Kuoro on kerran viikossa ja esiintymisiä on sitten muutaman kerran vuodessa. Christian Unionin kokoontuu kerran viikossa, jonka lisäksi on Sunday Bistro (eli ilmainen sunnuntai-aamupala) ja muita huvituksia.

Lauantaina lähdimme tyttöporukalla shoppailemaan, vaikka saalis jäikin minun osalta lähinnä kotitossuihin. Mutta oli kivaa viettää aikaa tyttöjen kanssa. Illalla talossamme järjestettiin ensimmäinen "Family dinner" kämppisten kesken. Amy ja Laura kokkasivat spaghetti bolognesea ja minä leivoin jälkkäriksi suklaakeksejä, sekä ostin B&J-jäätelöä. Sovimme jatkavamme tätä perinnettä, koska oli mukava kokoontua kaikki saman pöydän ääreen ja samalla myös sopia kotimme käytännön asioista. Sovimme mm. yhteisestä talouskassastamme, mihin jokainen maksaa 5 puntaa viikossa. Kassanhoitaja sitten ostaa yhteiset maidot, tiskiaineet, juustot, vessapaperit yms. tuolla rahalla. Meidän jääkaappi nimittäin on surkean pieni ja yksi maitopurkki vie aika paljon vähemmän tilaa, kuin kuusi.

Sunnuntaina kävin jousiammuntaa ja sulkapalloa kokeilemassa. Jousiammunnassa saimme kukin kokeilla vain 7 nuolta, mikä oli ihan hirveän vähän. Ehkä ensi sunnuntaina sitten enemmän. Toinen kokeilukerta on vielä ilmainen, jonka jälkeen täytyy päättää jatkamisesta.

Maanantaina alkoi yliopiston oikeat opinnot, mikä minun kohdalla tarkoitti vapaapäivää. Muutaman ensimmäisen viikon ajan, minulla on opintoja vain tiistaina ja perjantaina tai maanantaina ja perjantaina. Päivä meni pitkälle univelkoja pois nukkuessa, jonka jälkeen säntäsin kuoroharjoituksiin. Kuoro vaikutti ihan mukavalta. Ei niin haastava kuin suomessa kuoroni, mikä on vieraalla kielellä laulaessa ihan jees. Odotan jo ihan mielenkiinnolla tulevia esiintymisiä ja niihin valmistautumista. Kuoroharjoitusten jälkeen Julia (se toinen suomalainen vaihtari) meni kämppiksensä kanssa Taekwondoa kokeilemaan, jonka aikana järjestimme muiden hänen kämppisten kanssa yllätyssynttärit hänelle. Tytöt olivat ostaneet 21v. ilmapalloja ja nauhoja koristeeksi, sekä vaniljakuorrutteisen kakun. Minä ostin yhdessä Karon (saksalainen vaihtari) kanssa lahjaksi ruusun, sekä kortin meiltä kaikilta. Tilasimme vielä pizzaa ja minä pyöräytin pavlovan valmispohjasta. Laitoimme kunnon yllätyssynttärimeininkiin valot pois ja huusimme "Surprise!", kun Julia tuli kämppiksensä kanssa kotiin. Olipa hauskaa järjestää yllätyssynttärit :)

Tiistaina alkoi opinnot sitten ihan oikeasti. Opetusta oli 10-15, mikä sisälsi tunnin lounastauon. Kurssi oli sisällöltään helppoa, koska koostui lähinnä kasvatustieteen perusasioista, jotka olen opiskellut jo viime vuonna Suomessa. Päivä alkoi kysymyksillä "Onko kukaan vielä tutustunut Piagetn, tai Vygotskyyn?". Mutta päivän jälkeen oli ihan kuitti. 4 tuntia englannin kuuntelua, niin että pitää ymmärtää itse kielen lisäksi myös asia, on rankkaa aluksi. Etenkin kun semmoiset teinit siellä tunnilla hieman häiritsi ainakin mun keskittymistä. Kurssilta saimme n.20 kirjan kirjalistan, mikä on suositeltua luettavaa. En siis missään tapauksessa aio tai edes pysty lukemaan niitä kaikkia ennen esseen palautuspäivää. Toivottavasti kirjastosta vielä löytyisi ne parhaat teokset ja että sen 3000 sanaiset esseen kirjottaminen ei ole niin kauheaa, kuin luulen.

Eilen olin Unionin järjestämässä tyttöjen iltapäivässä. Ensin ohjelmassa oli Kuvasuunnistus kaupungissa. Saimme mukaamme nipun kuvia, jotka oli otettu sieltä täältä kaupungista. Meidän tehtävänä oli sitten etsiä paikka ja ottaa siitä valokuva todisteeksi. Kuvat oli pisteytetty (5-50 pistettä) haastavuutensa mukaan, sillä esim. 50 pisteen arvoiset kuvat löytyivät ties mistä kolosta ja kohde oli muutaman senttimetrin kokoinen. Me keräsimme 560 pistettä ja sijoittauduimme toiseksi kisassa. Kisan jälkeen jatkoimme teekutsuille herkuttelemaan marengeilla, kolmioleivillä, sipseillä, teellä ja muffinsseilla. Illalla vielä menimme keilaamaan kansainvälisten opiskelijoiden porukalla.

Tänään on taas vaihteeksi vapaapäivä, mikä on kulunut ajatuksia kootessa ja laskuja maksaessa. Koska tämän mailin mittaisen kirjoitelman jälkeen koen tehneeni hurjasti töitä, koen ansaitsevani lähteä kenkäostoksille!