North Wales

Viikko sitten lauantaina olin yliopiston vaihtarelle järjestämällä Pohjois-Walesin reissulla. Ajoimme bussilla n.250km päivän aikana. Ensin kävimme Llandudnossa ihailemassa merenrantaa ja kahvittelemassa mukavassa hotellikahvilassa. Seuraavaksi hurautimme tutkimaan Conwyn linnaa. Samassa paikassa poikkesimme pällistelemässä Britannian pienintä taloa ja maistelemassa Pohjois-Walesin parhaimmiksikin rankattuja Fish&Chipsejä. Sateen noustessa saavuimme sopivasti Snowdonian kansallispuistoon. Ihailimme kauniita maisemia säästä huolimatta ja leikimme kunnon turisteja ottaessamme lennokkaita kuvia. Sadekin hieman laantui ja aurinko pilkisti taivaalta kun saavuimme Betws - y - Coedin kylään. Näimme perinteikkäitä tanssijoita ja nautimme pienistä putiikeista (turistikrääsineen). Viimeisenä kävelimme yli korkea sillan, jossa virtasi myös "joki". Melko hurjaa varmasti seilata kymmenien metrien korkeudessa...

Llandudno






Conway Castle


















The smallest house in Great Britain




Snowdonia National park




Betws - y - Coed


Pontcysylite Canal aqueduc





Pohjoinen Wales oli kerta kaikkiaan ihana ja tunnelmallinen!

Ö-vaihe

Perjantaina alkoi englanninkurssi, mikä on siis akateemisen englannin kurssi vaihtareille ja 10op arvoinen. Sitä on Pääsiäiseen saakka 1,5h viikossa. Kurssilla pidämme esitelmiä ja harjoittelemme akateemisen englannin kirjoittamista. Ensimmäisellä tunnilla leikimme jäänmurtoleikkiä pikadeittailun tapaan. Hieman jännittää nuo tulevat esiintymiset, vaikka onhan matalempi kynnys puhua englantia muille vaihtareille, kuin natiiveille. Perjantaina tarkoituksemme oli myös käydä elokuvissa katsomassa Leijonakuningas, mutta toisin kävi. Meillä oli hieman erimielisyyksiä paikan sijainnista yms. joten emme loppujen lopuksi ehtineet ajoissa perille. Tästä sitten alkoikin se otsikon kertoma Ö-vaihe.

Lauantaina vuorossa oli yliopiston vaihtareille tarkoitettu retki Pohjois Walesiin. Maisemat olivat huikeita vaikka sää olikin sateinen. Suunnittelimme jo uutta retkeä keskenämme keväämmällä, jotta voisimme harrastaa hieman enemmän patikointia paremmassa säässä. Nyt lähinnä vain kuljimme bussilla paikasta toiseen ja kävelimme hetken siellä sun täällä. Laitan lähipäivinä muutaman kuvan tännekin, vaikka fb-kaverit voivat niitä jo sieltä selailla.

Sunnuntaina sain kutsun naapuriin aamupalalle ja iltapäivällä menimme vihdoin sinne elokuviin. Tällä kertaa menimme ajoissa. Oli ihanaa nähdä Leijonakuningas ja vielä ihan elokuvissa! Ainoa häiriötekijä oli huutavat lapset. En tiedä mitä vanhemmat ajattelivat tuodessaan 1-2v. lapset katsomaan Leijonakuningasta? Suomessa elokuvalla on ikäraja 7, mikä tarkoittaa että 5-6v. saavat katsoa vanhemman seurassa. Täällä elokuva on kaikille sallittu...

Tänään, eli maanantaina, olen ollut vapaalla. Olen maksanut vuokrani tänne ja käynyt tulostamassa yliopistolla. Hurjan ahkeraa :D

Mutta siitä Ö-vaiheesta. Tulimme siihen tulokseen Julian kanssa, että elämme jonkilaista vaihtovuoden vaihetta, joka vain kuuluu siihen. Nimesin sen Ö-vaiheeksi. Sillä viime päivinä on koettu ensimmäiset "riidat/erimielisyydet" uusien ystävien kanssa ja olo on ollu vähän surkea siksi. Välttämättä mitään ei oikeasti tapahdu, vaan tulee kulttuurien välisiä väärinymmärryksiä ja asioiden selvittäminenkin on vaikeaa jonkinlaisen "kulttuurimuurin" takia. Ainahan erimielisyyksiä tulee, mutta täällä ne tuntuu jotenkin isommilta. Suomessa menisin isosiskoni sohvalle katsomaan telkkaria ja paasaisin ongelmat pois tai Epen luokse iltateelle, kuuntelemaan fiksuja neuvoja. Täällä siihen ei ole mahdollisuutta ja pakostikin iskee pieni suomi-kaipuu. Ö-vaiheeseen kuuluu myös lisäksi väsymys ja saamattomuus. Ensimmäiset viikot on paahdettu läpi valtavalla innolla kaikkeen uuteen. Nyt on iskenyt väsymys, eikä edes uusiin harrastuksiin jaksaisi mennä, kun huolettaa opinnoissa jo lähestyvät deadlinet. Mutta en ole huolissani, tiedän että vaihe menee ohi ja että jokainen vaihdossa olija kokee varmasti jotakin samankaltaista. Kaikki erimielisyydet tai väärinymmärrykset on nyt puitu halki, joten älkää nyt kukaan huolestuko liikaa siellä Suomessa! Tahdoin kirjoittaa Ö-vaiheesta blogiini, sillä se voi auttaa joitakin tulevia vaihtareita selviämään omasta ö-vaiheestaan nopeammin. Ehkä tai ehkä ei.

Miten suomessa menee? Onko siellä jo kaikki lehdet puista pudonneet?

Kurkistus huoneeseeni...

Asun täällä Chesterissä yliopiston asunnoissa. Pihapiirimme nimi on Powys Court ja siihen kuuluu yhteensä 12 asuntoa. Kaikki asunnot ovat kolmikerroksisia ja kussakin asuu 6 ihmistä. Tunnelma täällä on leppoisa. Ensimmäisinä päivinä porukka soitteli ovikelloja ja kävi esittäytymässä naapureilleen. Niin ja onhan sitä tullut kyläiltyä jo aika useassa talossa. Julia ja Karo (Saksalainen vaihtari) asuvat pihan vastakkaisella puolella ja voimme tiskatessamme vilkutella toisillemme. Kaikkien keittiön ikkunat taitaa muuten olla pihaan päin, joten lounas/päivällisaikaan voi kokatessaan vakoilla samalla muiden kokkausta.

Itse asun talomme pohjakerroksessa, jossa on minun huoneen lisäksi vain keittiö ja vessa. Toisessa kerroksessa on kylppäri ja suihku, sekä 2 makuuhuonetta. Kolmannessa kerroksessa 3 makuuhuonetta. Samaa kaava toistuu varmaankin joka talossa. Huone on ihan mukava, vaikka kokolattiamattoon täytyy vielä totutella, sekä siniseen väriin. Paljoa ylimäärästä en ole huoneeseen vielä hankkinut, muutamaa pikkutavaraa lukuunottamatta. Päiväpeittoa olen metsästänyt, mutta kohdalle on osunut vain lähemmäs sadan punnan tapauksia, no thanks.

Kämppiksinä minulla on 3 18v. brittiä: Amy, Laura ja Tatiana. Tat on oikeastaan norjalainen, mutta syntynyt ja elänyt täällä. Mutta jos mieleen tulee joskus vain ruotsin sana, niin Tat osaa kääntää sen englanniksi. Kätevää! Brittien lisäksi täällä asuu espanjalainen Lucia ja malesialainen PJ. Tulemme hyvin juttuun, vaikka välillä emme edes näe toisiamme päivittäin. Olemme tosiaan ottaneet käyttöön yhteisen talouskassan, mikä on 6 hengen kämpässä järkevää ja elämää helpottavaa. Eipähän tarvitse itse huolehtia aamun kahvimaidosta, kun kassanhoitaja Amy huolehtii sen saatavuudesta. Jokainen siivoaa omat jälkensä ja tiskaa omat tiskinsä melko välittömästi. Ja jokainen täällä kokkaa! Olin oikeasti yllättynyt brittityttöjemme kokkauksista. Ajattelin, että heidän ruokavalio koostuisi pakastepizzasta ja lähimäkin antimista, mutta he oikeasti kokkaavat. Olen kyllä onnellinen, että kohdalleni sattui noin mukavat asuintoverit.

Kiirettä pitää

Viime viikolla yliopistossa oli tutustumis/perehdytysviikko. Tiistaina osallistuin varhaiskasvatuksen perehdytykseen ja torstaina draamaopintojen. Keskiviikkona oli Fresher's Fair erinäisten firmojen ja yhdistyksien järjestämänä ja perjantaina sama, mutta yliopiston yhdistyksien ja kerhojen järjestämänä. Meille annettiin ohjeeksi osallistua max. neljään yhdistykseen/kerhoon, ettei opinnot kärsi. Itse olen käyny neljää jo kokeilemassa. Jousiammuntaa, sulkapalloa, Christian Unionia ja kuoroa. Jousiammunta on ymmärtääkseni kerran viikossa ja vuosimaksu on 30 puntaa. Sulkapallo maksaa vuodelta 45 puntaa ja pelaamismahdollisuuksia on 3 tai 4 kertaa viikossa. Christian Union ja kuoro ovat ymmärtääkseni ilmaisia. Kuoro on kerran viikossa ja esiintymisiä on sitten muutaman kerran vuodessa. Christian Unionin kokoontuu kerran viikossa, jonka lisäksi on Sunday Bistro (eli ilmainen sunnuntai-aamupala) ja muita huvituksia.

Lauantaina lähdimme tyttöporukalla shoppailemaan, vaikka saalis jäikin minun osalta lähinnä kotitossuihin. Mutta oli kivaa viettää aikaa tyttöjen kanssa. Illalla talossamme järjestettiin ensimmäinen "Family dinner" kämppisten kesken. Amy ja Laura kokkasivat spaghetti bolognesea ja minä leivoin jälkkäriksi suklaakeksejä, sekä ostin B&J-jäätelöä. Sovimme jatkavamme tätä perinnettä, koska oli mukava kokoontua kaikki saman pöydän ääreen ja samalla myös sopia kotimme käytännön asioista. Sovimme mm. yhteisestä talouskassastamme, mihin jokainen maksaa 5 puntaa viikossa. Kassanhoitaja sitten ostaa yhteiset maidot, tiskiaineet, juustot, vessapaperit yms. tuolla rahalla. Meidän jääkaappi nimittäin on surkean pieni ja yksi maitopurkki vie aika paljon vähemmän tilaa, kuin kuusi.

Sunnuntaina kävin jousiammuntaa ja sulkapalloa kokeilemassa. Jousiammunnassa saimme kukin kokeilla vain 7 nuolta, mikä oli ihan hirveän vähän. Ehkä ensi sunnuntaina sitten enemmän. Toinen kokeilukerta on vielä ilmainen, jonka jälkeen täytyy päättää jatkamisesta.

Maanantaina alkoi yliopiston oikeat opinnot, mikä minun kohdalla tarkoitti vapaapäivää. Muutaman ensimmäisen viikon ajan, minulla on opintoja vain tiistaina ja perjantaina tai maanantaina ja perjantaina. Päivä meni pitkälle univelkoja pois nukkuessa, jonka jälkeen säntäsin kuoroharjoituksiin. Kuoro vaikutti ihan mukavalta. Ei niin haastava kuin suomessa kuoroni, mikä on vieraalla kielellä laulaessa ihan jees. Odotan jo ihan mielenkiinnolla tulevia esiintymisiä ja niihin valmistautumista. Kuoroharjoitusten jälkeen Julia (se toinen suomalainen vaihtari) meni kämppiksensä kanssa Taekwondoa kokeilemaan, jonka aikana järjestimme muiden hänen kämppisten kanssa yllätyssynttärit hänelle. Tytöt olivat ostaneet 21v. ilmapalloja ja nauhoja koristeeksi, sekä vaniljakuorrutteisen kakun. Minä ostin yhdessä Karon (saksalainen vaihtari) kanssa lahjaksi ruusun, sekä kortin meiltä kaikilta. Tilasimme vielä pizzaa ja minä pyöräytin pavlovan valmispohjasta. Laitoimme kunnon yllätyssynttärimeininkiin valot pois ja huusimme "Surprise!", kun Julia tuli kämppiksensä kanssa kotiin. Olipa hauskaa järjestää yllätyssynttärit :)

Tiistaina alkoi opinnot sitten ihan oikeasti. Opetusta oli 10-15, mikä sisälsi tunnin lounastauon. Kurssi oli sisällöltään helppoa, koska koostui lähinnä kasvatustieteen perusasioista, jotka olen opiskellut jo viime vuonna Suomessa. Päivä alkoi kysymyksillä "Onko kukaan vielä tutustunut Piagetn, tai Vygotskyyn?". Mutta päivän jälkeen oli ihan kuitti. 4 tuntia englannin kuuntelua, niin että pitää ymmärtää itse kielen lisäksi myös asia, on rankkaa aluksi. Etenkin kun semmoiset teinit siellä tunnilla hieman häiritsi ainakin mun keskittymistä. Kurssilta saimme n.20 kirjan kirjalistan, mikä on suositeltua luettavaa. En siis missään tapauksessa aio tai edes pysty lukemaan niitä kaikkia ennen esseen palautuspäivää. Toivottavasti kirjastosta vielä löytyisi ne parhaat teokset ja että sen 3000 sanaiset esseen kirjottaminen ei ole niin kauheaa, kuin luulen.

Eilen olin Unionin järjestämässä tyttöjen iltapäivässä. Ensin ohjelmassa oli Kuvasuunnistus kaupungissa. Saimme mukaamme nipun kuvia, jotka oli otettu sieltä täältä kaupungista. Meidän tehtävänä oli sitten etsiä paikka ja ottaa siitä valokuva todisteeksi. Kuvat oli pisteytetty (5-50 pistettä) haastavuutensa mukaan, sillä esim. 50 pisteen arvoiset kuvat löytyivät ties mistä kolosta ja kohde oli muutaman senttimetrin kokoinen. Me keräsimme 560 pistettä ja sijoittauduimme toiseksi kisassa. Kisan jälkeen jatkoimme teekutsuille herkuttelemaan marengeilla, kolmioleivillä, sipseillä, teellä ja muffinsseilla. Illalla vielä menimme keilaamaan kansainvälisten opiskelijoiden porukalla.

Tänään on taas vaihteeksi vapaapäivä, mikä on kulunut ajatuksia kootessa ja laskuja maksaessa. Koska tämän mailin mittaisen kirjoitelman jälkeen koen tehneeni hurjasti töitä, koen ansaitsevani lähteä kenkäostoksille!

Timetables

Jes, tänään sain lukujärjestykseni valmiiksi. Vähän pitää vielä säätää, missä pienryhmässä olen milloinkin, mutta ainakin tiedän mitä ensi viikolla teen. Sain Jyväskylässä sivuaineoikeuden taidekasvatukseen, mutta tällä hetkellä opetusta ei aineesta järjestetä. Niinpä sain täällä pähkähullun idean tehdä myös niitä opintoja. Jostain hatusta vedin erityisesti draaman ja niinpä 40% mun opinnoista on nyt draamaa.

Asun täällä Chesterissä ihan keskustan juurella ja pääkampukselle on matkaa kävellen 10min. Siellä mulla on ainoastaan Englannin opinnot. Mun varhaiskasvatuksen opinnot tapahtuu Riversidessa, mikä on pääkampuksesta päinvastaiseen suuntaan 15min. Draamaopinnot sen sijaan on Kingswayllä, mikä on pääkampukselta vielä 20min. suuntaan x. Eli mulla on opintoja kolmessa eri paikassa, eri puolella kaupunkia. Varhaiskasvatusopinnoista draamaan matkaa on siis noin tunti kävellen. Niin ja mä siis vapaaehtoisesti valitsin näin? Jep.

Kävin eilen draamaopintojen alkuintrossa ja hyvältä vaikutti. Revittiin sanomalehtiä ja leikittiin sen olevan lunta...

Täällä ei siis ole kursseja vaan on moduuleja. Yksi moduuli on 20 pistettä, eli 10 ECTS pistettä. Mulla on nyt seuraavanlaiset moduulit:

- Getting to Know the Young Child (3-5 years)
- The Social Child
- Powerful Communicators

- English for Academic Purposes

- Comtemporary Performance
- Introduction to Digital Performance

Moduuleja saa kuulema vielä vaihtaa 1-2 viikon sisään, jos tuntuu et joku ei olekaan sitä mitä haluaa. Mut näillä nyt aloitetaan :)

Greetings from Chester

Sain juuri vasta koneeni yhdistettyä langattomaan nettiin, joten ajattelin heti päivittää kuulumiseni.

Keskiviikkona lähdin siis Helsingistä Blue1:lla ensin kohti Arlandaa, jossa vaihdoin Sas:in koneeseen ja matkasin Manchesteriin. Noin viikko ennen lähtöäni tajusin, etten ollut saanut sähköposteja Samilta, joka siis on vaihto-opiskelijoiden "huoltaja" täällä. Olin yhteydessä ennen saapumistani toiseen suomalaiseen opiskelijaan (Lindaan), joka oli saanut sähköposteja pankkitilin avaamisesta, yhteiskyydeistä saapumista varten jne. Yritin lähettää sähköpostia, että tulen tällöin ja tällöin, mutta en saanut mitään vastausta. Joten kun lähdin, en tiennyt mistä saan avaimet ja mihin edes menen seuraavaksi yöksi. Tunnelma oli melko kaoottinen pääni sisällä.

Matkatavarat painoivat edelleen kentällä liikaa. Ruumaan menevä laukku painoi 25,1kg, kun siis salittu määrä oli 23kg. Lahjoitin osan salmiakkivarastostani siskolleni ja vaihdoin päälle talvitakin syystakin sijaan. Valmiina olivat jo saappaat jalassa, koska nehän painavat kengistä eniten. Tämän jälkeen laukku painoi 23,6kg ja virkailija antoi mennä, "mutta seuraavalla kerralla sitten täytyy olla tarkempi". Käsimatkatavarat painoivat varmaan melkein 15kg, mutta onneksi niitä ei punnittu.

Lentoni saapui Manchesteriin hieman myöhässä ja kun vihdoin pääsin matkatavara-aulaan, matkalaukkuni lojui keskellä aulan lattiaa. Juuri edellisenä päivänä ostamani hieno punaoranssi matkalaukkuvyö oli kadonnut. Normaalisti olisin unohtanu koko asian, mutta kaiken epätietoisuuden takia olin valmis kääntymään kohti kotia. Kuitenkin lähdin metsästämään junaa ja lähdin kohti Chesteriä. Vaihdoin matkalla junaa ja se vasta olikin mukavaa, sillä raiteiden välissä ei ollut hissejä. Onneksi molemmissa portaissa tuli joku mukava ihminen auttamaan minua laukkujen kanssa.
Junan piti olla perillä 20.53, mutta vielä 21.30 istuin junassa. Raiteissa oli jotain ongelmaa (kuollut eläin ehkä?) joten juna joutui odottelemaan 1-2km päässä asemasta. Junassa odotellessa oli aivan varma, että varaan seuraavana päivänä lennon takaisin Suomeen.

Ihana Linda oli luvannut tulla minua vastaan asemalle ja soittikin jo tullessani, että oli käyny kysymässä majoituksestani. No kun vihdoin pääsin junasta ulos, otimme taksin yliopistolle ja sain avaimet väliaikaiseen majoitukseen. Väliaikainen majoituspaikka oli myös yliopiston asuntoja, mutta aivan kampusalueen vieressä. Talo oli vanha ja huoneessa jäätävän kylmä. Onneksi raahasin suomesta mukaan untuvatöppöset nukkumista varten.

Seuraavana päivänä kokoonnuimme yliopistolle ja kuuntelimme infoa infon jälkeen. Saimme ilmaisen tervetuliaslounaan, minkä jo etukäteen arvasimme sisältävän kolmioleipiä ja sipsejä (kahvia tai teetä lisäksi). Iltapäivällä ohjelmassa oli kampuskävely ja historiakävely. Kiersimme pääkampuksen rakennukset ja tutustuimme myös kaupungin historiaan. Kaupunki nimittäin on melko vanha ja vanhoja rakennuksia löytyy joka nurkalta. Illalla yliopistolla oli vielä elokuvailta, johon mekin Julian (myös suomalainen vaihtari) kanssa tupsahdimme mukaan.

Perjantaina ohjelmassa oli lisää infoa, ja retki museoon tai katedraaliin. Valitsin katedraalin, mikä olikin valtavan iso ja vanha. Normaalisti sisäänpääsy maksaa 6 puntaa, mutta opiskelijakortilla pääsee ilmaiseksi. Kamera ei ollut mukana, sillä sen akku olikin tyhjä, kun meinasin sen aamulla ottaa matkaani. Illalla ohjelmassa oli sharing night, johon jokaisen tuli tuoda jotain omasta maastaan. Koska itse en ollut sähköposteja vastaanottanut, en tienny tästä mitään. Vein kuitenkin suomesta raahaamiani salmiakkeja ja saimme hyvät naurut tarjotessamme ihmisille salmiakkeja tai Lindan tuomia turkinpippureita :D Löysin jopa yhden ei suomalaisen, jonka mielestä salmiakki on ihanaa!

Lauantaina oli sitten muuttopäivä väliaikaisesta majoituksesta pysyvään. Kaikki tuntui olevan melko sekavaa ja huonosti organisoitua. Meidän piti olla tavaroinemme kampuksella 10 aamulla, mutta pääsimme huoneisiimme lopulta vasta ehkä 3 aikaan. Roudasimme tavarat sisälle ja lähdimme pienellä porukalla Supermarkettiin ostamaan kaikkea tarpeellista. Ostimme pyyhkeitä, astioita, ruokaa jne. Lopulta tulimme taksilla kotiin, koska kädet loppuivat kesken. Taksilla kulkeminen ei ole täällä kallista, koska tuokin matka maksoi vain 3 puntaa (n. 4e) kolmelta hengeltä yhteensä.

Sunnuntaina tänne muuttivat britit ja sirkus oli käynnissä. Jokaisen nuoren mukana tulivat vanhemmat taloon ja äidit petasivat sängyt, laittoivat tavaroita paikoilleen ja kävivät ostamassa lapsilleen ruokaa kaappiin. Isät kantoivat tavaroita ja huolehtivat omalla tavallaan asioista. Oli jotenkin huvittavaa katsella sitä touhua, koska kaikki vanhemmat tuntuivat olevan niin kiinni lapsissaan ja tekivät lähes kaiken heidän puolestaan. Odotan jännityksellä, miten kämppiksieni ruoanlaitot tai muut kotityöt sujuvat. Meitä asuu siis täällä 6 tyttöä: 3 brittiä, 1 malesialainen , 1 espanjalainen ja minä. Illalla yliopiston urheiluhallissa oli iso avajaistilaisuus, jossa taas kerran saatiin lisäinfoa. Tämän jälkeen tutustumisjuhla, johon pukukoodina oli valkoinen T-paita. Illan aikana oli tarkoitus kerätä paitaan niin paljon nimiä/tekstejä, kuin mahdollista. Aika monta nimeä sain minäkin!

Tänään saimme taas lisää infoa. Vaikka onkin paljon hyödyllistä infoa, niin kohta on kuultu samat asiat jo melko moneen kertaan. ”Älkää kulkeko yksin illalla kotiin, kulkekaa vähintään kahden hengen ryhmissä. Myös miehet” jne. Opettelimme myös käyttämään ryhmissä yliopiston nettiportaalia ja sähköpostia. Illalla aiomme tehdä 3 muun tytön kanssa yhdessä ruokaa ja taas on pian päivä kulunut Chesterissä.

Kuulemiin.

Välietappi

Terveisiä Helsingistä!

Perhesyistä vietämme täällä muutaman päivän ennen lähtöäni. 4 hotelliaamupalaa, nams! Paitsi...voin kertoa, että on tuskaa olla helsingin keskustassa, aivan kaikkien kauppojen vieressä, muttei saa ostaa mitään pursuilevan matkalaukun takia.

Palataanpa vielä lähtöjärjestelyihin. Torstaina laitoin lopullisesti kotini pakettiin ja siivosin sen ystävääni varten. Joka siis muutti kotiini asumaan siksi aikaa, kun vaihdossa olen. Kuitenkin pakkasin lähes kaiken tavarani vintille, kellariin ja vanhempieni komeroihin. Kylläpä sitä tavaraa olikin paljon. Mukaani lähtee vain kaksi matkalaukkua, painoltaan 23kg ja 8kg. Tai niin siis pitäisi olla. Jyväskylästä lähtiessä laukut painoivat 24kg ja 12 kg, hups :D Käsimatkatavaroista on paha karsia, kun tietokone ja kamera painavat jo pelkästään ainakin sen 8kg ja laukku 2-3kg. Toivotaan ettei käsimatkatavaroita punnita ja että isommasta matkalaukusta häviää kilo pois itsestään.

Vielä on joitakin asioita hoidettavana. Muuttoilmoitus on vieläkin tekemättä, sekä Kelalle ilmoitus ulkomailla olosta. Muuttoilmoitusta yritin aamulla tehdä, mutta sain vain nettipankin lukittua. Tosi jees tässä tilanteessa. Suosittelen siis heittämään aina ne vanhat tunnuslukukortit roskiin, ettei yritä niitä vahingossa käyttää. Samoin vakuutuslasku pitäisi käydä lasketuttamassa uudestaan. Mutta onneksi on vielä pari päivää aikaa hoitaa asioita ja kaikki asuntovelvollisuudet on jo hoidettu. Läksiäiset vietin ystävien kesken perjantaina. Kiitos niistä <3

Semmoista kuuluu tällä hetkellä. Vaikka kurkustani kuuluukin vain pelkkää pihinää. Peukut pystyyn, että ääni palaa keskiviikoksi. Voisi olla vaikeaa pärjätä uusien ihmisten seurassa ilman ääntä.